Wellington

Tämän kun löydät jostain, niin olet suurella todennäköisyydellä Wellingtonissa

Wellingtoniin tutustuin ihan juuri sillä tapaa kun muutenkin uusiin isoihin kaupunkeihin: ostetaan bussiin päivälippu ja ajellaan eri reittejä niinkauan kun huvittaa.  Joskus on joku paikka mihin oikein kovasti haluttaa ja sitten sinne.  Minulla oli aikomus käydä mt Victorian näköalapaikalla ja kaapelijunalla puutarhassa. Kumpaankin yritys oli hyvä, kaapelijuna juttu oli kiva ja sinne olis tarvinnut mennä heti aamusta ja kävellä kunnolla, ylä ja alamäkeen. Puisto oli nimittäin sellaisessa rinteessä että ei heikkokuntoisille. Aikaa oli niukasti, niinpäs vain katselin näköaloja ja tulin pois ostoksille.

Johdinautoja päätepysäkillä

Aamullinen yritys löytää Mt Victorialle meni sekin vähän pieleen väärän reitinvalinnan johdosta, näitä sattuu. Ja syynsä oli sillä, että valitsemani reitin bussit kulkivat todella harvoin, niinpä odotteluksi meni.  Toisaalta tulihan rauhoituttua merenrannassa ja katseltua varmaan aika arvokkaita asumuksia ja hauskoja venevajoja. Näköalapaikalle olisi ollut 300 m suoraan ylöspäin, ja se ei sattunut sitten kiehtomaan, eli kaupunki- ja lentokenttänäkymien kuvaaminen jäi toiseen kertaan. Sen verran selvisi, että lentokentän kiitoradan molemmat päät ovat meressä, eli osuttava on, jos tänne meinaa lentää, tulee muuten märkä reissu.

Tämä on lähimmäs hiihtokelejä kun me on päästy täällä

Tällä tunnuksella löytää kaapelijunalle

Matkustamisessa tuli kuitenkin hauska tilanne, kun yhtäkkiä tajusin istuvani johdinautossa, niin kaikki Venäjällä käyneet lienevät tuttuja asian kanssa. Äkkiä katsellen puolet kaupungin busseista ovat johdinautoja, eli busseja, joissa on katolla johtimet jotka ovat ajonaikana kosketuksissa sähköjohtoihin kadulla.  Ne ova aika äänettömiä ja ympäristöystävällisiä vehkeitä.  Kun jossain näin tervetulotoivotuksen Uuteen Seelantiin, jossa sanottiin tervetuloa ydinvoimavapaaseen maahan, niin mietin, että mistäs he oikein sen sähkön sitten tekevät noihin johdinautoihinsa. Kaipa se jostain löytyy, ja autot pääsevät ajelemaan suhteellisen kapeita ja mutkaisia kaupunginkatuja.

Satamamökkejä

Jos busseja on paljon, niin kaukoliikennettäkin joukkoon mahtuu, tosin oli ylläri kun kävin etsimässä meille aamuksi pysäkki ja terminaalia, että olin rautatieaseman laiturilla nro 9 ja siinä oli kaukoliikenteen bussin pysäkki. Juniakaan ei kulje paljon, paitsi paikallisjunia noin kolmeen suuntaan.  Kaukoliikennettä junilla täällä Pohjoissaarella on tasan yksi linja Wellingtonista Auclandiin, Eteläsaarella on sentään kaksi: Christchurchistä Pictoniin ja toinen Greymounthiin.  Ja ovat sitten kohtuu hinnakkaita maisemajuniksi mainostettuja yhteyksiä... Ja paikallisbussissa voi sanoa kuljettajalle 'Thank you Driver' autosta poistuessaan.

Aurigonottopaikka

Ryhdymme nyt asennoitumaan huomiseen matkustamiseen ja vuorossa on taas pakkaamista, ja jännityksellä odotan, että mahtuvatko tavarat edelleen laukkuun, vai pitääkö luopua jostain.  Kengät jäävät kyllä tälle reissulle ja housut, mutta muista en ole ihan vielä valmis luopumaan, siis vielä. Ja tuliaisiakin kuuleman olisi suotavaa tuoda, miten niiden käy?


Ai niin, että missä se Eeva tänään seikkaili.  Kävi istumassa muutaman tunnin linja-autossa, joka kiersi Lord of The Rings - kuvauspaikoilla.  Mitään ei kuuleman ole niistä rakennelmista jäljellä, muistot vaan ja kuvia ja filmejä.  Seurueessa oli kuuleman muutama tosi fanaatikko, jotka tosissaan intoilivat sarjan perään ja tiesivät heti missä ollan ja mitä ko paikassa on kuvattu jne.  Eevastakin on yksi edustava kuva tuolla harharetki kuvastossa, katselkaapas sieltä lisää.