Matkapäivä Wellingtonista Taupoon.

Aamulla työmatkalaisia Wellingtonissa

Aamu alkoi yllättävästi, kun menimme aamiaiselle, oman arvioni mukaan noin 4-5 luokkalaisen kokoisia nuoria ihmisiä oli kokoontuneena aamiaishuoneeseen. Ihan kuin kotona, paitsi, että heitä oli yli kolmekymmentä.  En voinut vastustaa kiusausta vaan kysyin vanhemmalta herrahenkilöltä että mitäs porukkaa olette.  Hän oli koulun rehtori ja kertoi enempiä utelematta koulustaan, joka sijaitsee heikompiosaisten perheiden alueella.  Koulu oli jotenkin saanut kerattyä rahat kokoon Wellingtonin matkaa varten (eivät he kaukaa olleet) ja ohjelman olivat oppilaat saaneet itse suunnitella ja valita minne kukanenkin menee päivien aikana. Mukana oli meidän laskujen mukaan 1+6 ohjaajaa ja jokaiselle tuli oma pieni joukko, jonka kanssa mentiin.  Ohjelmassa mm. kajakkimelontaa, seinäkiipeilyä, uintia, elokuvia. Monelle lapsista ainutkertainen juttu päästä pois kodista ja alueelta, jossa voi periaatteessa sattua mitä tahansa. Reksi oli tosi innostunut asiastaan ja näki, että hänelle oli lasten elämän rikastuttaminen todella tärkeä asia: että he edes kerran pääsevät pääkaupunkiin tekemään jotain erilaista. Ja siinä sivussa tuli terveiset kotiin: te joilla asiat on koulumaailmassa hyvin ja opettajat joilla on hyvät palkat!

Jyrkänteitä oli matkanvarrella, lieneekö joki kuluttunat, vai mistä, mutta kilometrikaupalla tuollaista maisemaa oli tarjolla.

Aamupalan jälkeen siirryttiin kuuden tunnin linja-automatkalle saaren eteläosasta suunnilleen keskelle. Olemme nyt Uuden Seelannin suurimman järven rannalla, on tämä iso, vaikka vastaranta näkyykin, kun osaa katsoa. Kaupunkin ja alue tuntuu olevan aktiivisten ihmisten lomapaikka.  Tarjolla on riippuliitoa, laskuvarjohyppyjä, surffausta, seinäkiipeilyä mutta myös tutustumista maorien kulttuuriin ja vaikkapa kuumiin lähteisiin tuossa jonkun matkan päässä. Niin ja tullessamme ohitimme ainakin kolme pienempää kaupunkia, jotka tuntuivat satsaavan isosti kalastukseen: oli jos millaista kylttiä, jossa toivotettiin ohikulkijat tervetulleeksi kalastamaan.

Pirjo: täällä kerätään roskien lisäksi pulloja ja paperia tienvarsikeräyksenä!

Mitäs me vanhukset.

Täällä  voi golfata taustalla olevalle lautalle, hole in onilla saa mainetta ja mammonaa!

Lake Taupo ja 'Laine' -taideteos rannalla, tyylikäs, vai mitä?

Pääsimme myös näkemään kaupungin yllä suoritetun taitolentonäytöksen, ei oikein tiedetä miksi sellainen oli, mutta sopii meille ihan hyvin, ilmaista huvia maksullisten lomassa. Kaupungilla näytti myös olevan turisteille sopivaa tarjontaa kuten matkamuistomyymälöitä, joihin taitaa olla huomenissa sitten taas asiaa.. Matkapäivän loppu menee muutoin lepäillessä ja huomista 'työpaikkaan' siirtymistä suunnitellessa.  Ja jos teitä yhtään lohduttaa kelit: aamuisin alkaa olla selkeästi viileää eikä päivälämpötilatkaan enää nouse kuin tilapäisesti pariin kymppiin, syksy tulee, tai siis oikeastaan huono kesä siellä kotona on täällä meillä, aurinko kuitenkin paistoi taas tänään iltaan saakka!

Taupossa nappurimme on koulu, jossa on näin hieno aita.