Kummipojalle SM-hopeaa lentopallossa

Teemun (valkoinen paita) joukkue Huonekalutukku eli Napapiirin Pallokettujen B-poikien joukkue voitti viikonloppuna SM -hopeaa Rovaniemellä pelatussa turnauksessa.

Teemu valittiin myös turnauksen All Stars joukkueseen parhaana liberona. Mukana oli 12 joukkuetta, joten ei huono saavutus.  Myös paras yleispelaaja ja torjuja (kuvassa taustalla oleva Severi) löytyivät NaPan joukkueesta, pokaalit pelikassien päällä odottavat kotiinviemistä.

Lisää turnauksesta voitte lukea Napapiirin Pallokettujen nettisivulta http://www.napapiirinpalloketut.fi/, jossa enemmän kuvia ja turnaustulokset, kunhan ne sinne palautuvat....

Vasta palkittu Teemu löytyy hyvin NaPan keltapaitojen joukosta valkeassa liberon paidassaan.

Koottuja ajatuksia

Olen nyt kotona ollessa käynyt läpi lähes kaikki valokuvat, joita otimme matkallamme. Selasin myös blogini ja totesin, että paljon asioita on jo tavallaan unohtunut, mutta kuvia ja tekstejä selatessa ne yllättävän hyvin palautuivat mieleen. Miten paljon ja erilaisia mielenkiintoisia asioita on viime viikkoina tapahtunut!

Lomailua, syödään ulkona

Minut taidettiin yllättää nukkumasta, kun ei ole mitään muistikuvaa tästä tilanteesta.

Tein minä työtäkin.

Moni on kysynyt, että mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen tai että mikä oli parasta. Voi kun ne ovat vaikeita kysymyksiä, kun niin paljon mielenkiintoista tuli vastaan. Toisaalta en kyllä pysty sanomaan kovin varmasti mikä ei ollut onnistunutta, kun säihin ei itse missään tilanteessa voi vaikuttaa. Siispä joutuu tylsästi vastaamaan, että kaikki oli mahtavaa ja en oikein todella tiedä mitä olisi voinut tehdä entisillä tiedoilla toisin.

Matkalaukkuelämää

Valokuvia erilaisista kulmista

Ruoka maistuu sisällä ja ulkolaisessa seurassa

Jälkiviisaana ehkä olisi kannattanut minun kiinnostuksen kohteita ajatellen viettää pidempi aika Uudessa-Seelannissa ja ehkä ei välttämättä olisi tarvetta käydä Ulurulla, mutta toisaalta oli oikein tarpeen olla monessa kohteessa Australiassa ja Uusi-Seelanti oli vaan pakko nyt kokea siinä laajuudessa kun sen kahdessa viikossa ehtii.

Kata Tjuta oli yhtä mahtava kuin Uluru.

Myönnän, mahtava tunne!

Kekseliäisyyttä Uudessa Seelannissa

Parasta taisi kuitenkin olla se, että tunsi olevansa tervetullut minne menikin, ja tuli tunne, että kanssani asioitiin aidosta kiinnostuksesta, minua tervehdittiin minuna eikä jonain massaturistina ja kohdalle sattui melkein poikkeuksetta avuliaita ja hyväntuulisia ihmisiä missä sitten liikkuikin. Helpotusta kaikkeen toi tietysti se, että liikuimme alueella, jossa puhuttu kieli on jotain, jonka todella hyvin hallitsimme. Täytyy sitten myös rehellisesti sanoa, että hiukan hiveli aina kun sanottiin, että puhun erinomaista englantia. Ongelmia ei tullut kielen kanssa ollenkaan ja jopa oppi jotain uutta reissussa ollessa. Sellaiset pienet asiat tuovat onnistumisen tunnetta ja hyvää oloa.



Erilaisia eläimiä...



Erilaista luontoa Tasmaniassa tällä kertaa.



Moni muukin halusi nähdä auringonnousun Ulurulla.

Entä sitten josko joskus uudelleen? Kyllä, ihan on mahdollista. Vaikkapa sitten puolentoista vuoden kuluttua, kun vuorottelun toinen jakso on edessä. Ihan olisi varteenotettava vaihtoehto lähteä silloinkin samaan suuntaan. No. tosin hieman haittaa se, että siellä olisi keskikesä silloin, ja kuuma, ja se ei minua kovasti kiehdo. Nyt vietetty syksy oli oikein sopiva lämpötilojen puolesta, meni suunnilleen täydestä Suomen kesästä, kun kaikkia elementtejä löytyi: hellettä, sadetta, lämpöä, tuulia ja vihreyttä, joka on minulle kesän tärkein tunnusmerkki. Sitten kun vielä saisi yhtä pitkät ja valoisat päivät, niin sehän olis melkein paratiisissa sitten minun kohdalle asiaa ajateltuna.

Sinisillä vuorilla

Klassinen kuva




Vieraanvaraisia isäntiä

 
Moni odottaa, että koskas pidetään luvatut kuvienkatselu ja matkakertomusillat. Tulossa ollaan, ensin toki täytyy vielä järjestää kuvista jotain sopivaa katseltavaa, kun kaikkia minulla olevia noin 4000 kuvaa ei ole järkevää näyttää. Pitää siis tehdä vähän hommia esitysten eteen, mutta varauksia ja ajankohtaehdotuksia otetaan vastaan, vuorotteluahan siis kestää kesäkuuhun ja sitten alkaa kesäloma… Toukokuun alussa olen luvannut käydä kummitytön luona Hollannissa, joten silloin olen reilun viikon reissussa ja ensi viikon Rukalla maanpuolustusaiheisella kurssilla, muuten vapaata aikaa tulee olemaan riittävästi. Vai käyköhän kuten eläkeläisille, että mahdotonta kiirettä pukkaa, kun ei ole vakituisia menoja enää? Jäämme odottelemaan.




Koitin pitää teidät kiinnostuneet ajantasalla.



Eka kertaa luistelemassa



Eka kertaa vankilassa!



Tässä varmaankin tällä erää kertomukset tältä reissulta, ainakaan viikkoon ei ole odotettavissa lisää juttuja, sillä kuten sanottu yhteiskunta kutsuu.  Mutta ehkä vielä tulee kuvia ja kutsuja kuulemaan lisää, eihän sitä tiedä.

Tiedoksi sekin, että ainakin tänään lauantaina aamulla Eeva voi ihan hyvin yksikseen siellä Australiassa.  Terveisiä jos luet tätä!

                                              Ja loppuun vielä:


Kiitos Eeva ja Pirjo kuvista!



Melbournea ja yleistä ympäristötietoudesta

Melbournessa vietin puolestaan viimeisen kokonaisen päivän. Siellä Couchsurfing hostini Steven ja Ruth ystävällisesti tutustuttivat minua lähiympäristöön. Kuvista voitte katsoa missä oltiin ja millaista on tarjolla esikaupunkialueella Melbournessa.



Livenä n.30 m päässä, ja rapasahduksesta lähtivä vauhdilla karkuun..



Opastus voidaan tehdä näkoalatornista näin, ja maileissa...



Siellä se siintelee, Melbourne

Kullankaivuun tehostamiseksi kaivettiin Melbounessa oikaisu yhteen pieneen jokeen. Vesi tuli tunnelista ja sitä oli parempi käyttää, kun siinä oli kovempi virtaus.  Kekseliästä eikö totta?  Tämä kertoo myös alueen historiasta, eli ensimmäiset siirtolaiset tulivat tälle alueelle Australiaa ja Melbournen seudulta löytyi sattumalta kultaa, joka tietysti aiheutti kultaryntäyksen ja väkeä tuli ympäri maailmaa tänne.

Tuli muuten koko matkalla selville, että ympäristötietoisuus on ajankohtainen juttu, etenkin alueilla, jossa puhdas vesi on ns kortilla. Useassa matkan aikana vierailemassamme paikassa oli vesitankki sadevedelle, jota käytettiin joko talon käyttövetenä tai vain esimerkiksi puutarhassa ja kylpyhuoneissa jne, eli ns harmaan veden käyttö oli siellä hyvin yleistä. Olosuhteetkin on tietysti hieman lämpimämmät ja sellaiset tankit ovat ympärivuotisesti mahdollisia käyttää, toisin kun meillä täällä napapiirin paikkeilla.

Ympäristötaidetta ympäristotilalla

Tuttuja eläimiä?

Ja toinen juttu on se, että etenkin kaupunkipaikoissa oli useita esittelytiloja, joilla vaikkapa koululaiset tai toisaalta ihan kuka vaan, saattoi käydä katsomassa mistä ruoka tulee ja miten eläimiä hoidetaan. Että ei siis kaupan maitoa tai kananmunia vaan ihan oikeista eläimistä peräisin olevia tuotteita ja että maa on se, joka meille ruokaa tuottaa. Hieno homma., toivottavasti meillä Suomessa muistetaan pitää samaa tietoisuutta yllä niin kuntien kuin järjestöjen toimista, vaikka samaan malliin kun Australiassa ja Uudessa Seelannissa.

Eko-, roska- tai kierrätystaidetta

Ekotori, jossa saattoi käydä myös ruokailemassa kolmasti viikossa, ja tietysti kasvisruokaa

Olosuhteisiin sopiva katettu leikkipaikka lapsille oli mielestäni tosi kiinnostava, kannattais miettiä kattamista meilläkin...

Lisää pääsiäisestä

Vaikka laitoinkin aiemmin viestin, että odotellaan pääsiäisenä minun lähtöäni, niin tosiasiassa kävimme siinä odotellessa vielä yhdellä kävelylenkillä lähikaupunki Lawsonissa. Se oli enemmän sellainen luonnontilassa oleva alue, ei niin leveitä ja hyvin hoidettuja polkuja, mutta täysin kulkukelpoisia ja mikä parasta, parin tunnin reissulla ehti nähdä monenlaista maastoa ja vesiputousta. Sehän tietysti tarkoitti myös kiipeilyä ja välillä pensaiden läpi tunkeutumistakin, mutta onneksi oli suht kuivaa suurimman osan matkasta. Kuvat kertovat lisää millaista maastoa liikuttiin.


Uusien portaiden rakennusaineita, eikä roskaa, niinkuin kaukaa katselimme.

Ihan kun viidakossa...

Sitten siis siirryin matkailupuolelle, eli junalla eteenpäin. Sen verran pitää vielä kertoa Sydneyn rautatieasemasta, että siellä oli sellainen kolmen kahvilan halli. Se lienee ollut ennen lipunmyyntipaikka ja siinä lattiassa oli aivan mahtava idea, katsokaa kuvista., Ja seinillä tietysti aiheeseen liittyvää kuvitusta sielläkin. Upeaa katseltavaa, sitten kun huomasi mitä sieltä löytyy.



Taidetta katonrajassa



Ja lattiataidetta rautatieasemalla





Rovaniemellä!

12.4. Venäjän taivaalla auringonnousu

Kello on kahdeksan torstai-iltana ja olen puolisen tuntia sitten saapunut valoisaan, mutta vesisateiseen Lapin pääkaupunkiin. Eli kotona ollaan, hurjaa...

Matkaa tein hartaudella Helsingistä eteenpäin.  Kemissä kummitytöt Essi ja Tanja olivat vastassa, ja heillä oli oikein nimilappu, jos en heitä tunnista, hienosti hoksattu! Sitten ensin äidin luo Tervolassa, sitten hieman auton työntöä sohjossa ja Lahden perheen luona terveisiä Australiasta kertomassa.  Sitten vielä velipojan raksalla Varejoella ennenkun selvisin kotiin.

Jalat ovat turvoksissa paljosta matkustamisesta, mutta luulisin, että jetlag ei tule iskemään, sillä nyt laitetaan nukkumaan ja herätään aamulla aikoinaan ja sitten ollaankin jo normaalirytmissä.  Olo on kuitenkin vähän outo, miten minä nyt täällä, mutta tälläistä tämä matkustaminen on.

Ja autoilu oikealla kaistalla sujuu hyvin, ainoastaan kääntymiset ovat yrittäneet mennä väärälle kaistalle, joten ehkä tämä tästä kokonaakin korjaantuu. 

Levähdän siis yönseudun ja laitan sitten kuvia viimeisistä päivistä matkalla ja vähän lisää kertomuksia ja tunnelmia dagen efter. Jo nyt voi kuitenkin sen sanoa, että mahtava reissu, toivottavasti pääsee toistekin!

12.4. Helsinki-Vantaalta noustessa näytti tältä

Singaporesta iltaa

Heips vaan.  Eka osa matkasta takana.

Toissapaivana jatin siis Eevan Woodfrodiin ja sielta on tullut viesti, etta matka jatkuu, hyva niin.

Eilisen ja taman paivan vietin Melbournessa miellyttavan pariskunnan vieraana.  he kulejttivat minua ymparistossa katselemassa paikallisia nahtavyyksia ja vasta nyt olen OIKEASTI nahnyt kengurun tai monta luonnossa, mahtavan nakoisia.  Odottakaa kun laitan kuvat loppuviikolla niin nette kuinka uljaita elaimia ne ovat.  Iltaruuaksi olikin sitten kengurunlihaa, mutta se oli kaupasta. 

Tanaan minua kavelytettiin yhden Melbournen laskujoen rantamilla ja siita tuli mieleeni, etta seuraavan kerran taalla pitaa vuokrata polkupyora ja ajella niita jokirantoja pitkin edestakaisin.

Nyt siis Singaporessa aikaa pari tuntia ja sitten viimeinen pita lentomatka.  Aamulla sitten Helsigissa ja Kemissa yhden jalkeen, mahtaakohan kukaan olla vastassa?

Kertomukset jatkuvat viela, mutta huomenna siis saa jo puhelimella kiinni.

Terveisin matkalainen Aino-Leena

Pääsiäismaanantai

Kirjoittelen ehkä viimeistä kuvakertomusta Australiassa nyt.  On pääsiäismaanantain iltapäivä, ja kohta suuntaan kohti Melbournea, josta keskiviikkona Suomen aikaa aamulla lähtee kone kotiinpäin, siis Singaporen kautta.

Tänään olemme taas nauttineet käsittämättöman hyvistä keleistä täällä.  Vaikka illalla satoi ja mylläsi taivaalla, aamuksi ihmeesti valkeni.  Se kuitenkin on huomattu mekin, että syksyä pukkaa eli aamulla oli aika viileää ehkä noin 10 astetta ja tuuli oli vilpoisaa.  Mutta nyt on sitten jo ihan lämmin syksyinen päivä ja taivaalla ei ole juurikaan pilviä.

kukkelikuu

Olemme kuitenkin pitäneet tiukkaa linjaa Gabrielle-emäntäämme ja vaatineet työtehtäviä, vaikka siis on pyhäpäivä.  Minä sain vihdoin ottaa ompeluvälineet esille, ja päärmäsin yhden kankaan ja korjasin paidan sekä pussilakanan.  Lisäksi ompelin nappeja oviverkkoon.  Aivan oikein, oviverkkoon. Niitä päin on kuuleman kävellyt useampi vieras, ja nyt tein eräänlaiset huomiovalot napeista ja langanpätkistä, jotta tarkkasilmäinen huomioisi, että jotain on edessä.  Minä huomasin heti ensimmäisenä aamuna yhdessä ovessa ne ja en silloin merkitystä tajunnut, mutta nyt ymmärrän, halpa ja helppo kikka! Ja vekko-ovet säilyvät ehjinä.

Takapihan säveliä korvalle

nappeja verkossa

Lisäksi kävin katsomassa kukkoa.  Olenkos kertonut, että pihassa on kanala ja siellä neljä itsestään huoltapitävää kanaa ja kukko, jota vähän komennellaan.  On niin uusi porukassa, että on kiusaamisen kohteena. Kanat munivat 2-3 kolme munaa päivässä (yhteensä) mistä tietää, että ovat vielä nuoria, niillä selviää aamiaismunista, mutta ruokaa jos aikoo laittaa, täytyy poiketa kaupan hyllyille. Lounaaksi söimme kanaa ja jälkiruuaksi sovellusta pashasta, täältä kun ei saa kunnon rahkaa, niin käytettiin kreikkalaista jugurttia ja munatkin oli ankanmunia.  Eksoottista, mutta hyvää minun mielestä.  Nyt muut ottavat päivätorkut tai aurinkoa ja minä juuri pakkasin kamat kasaan ja odottelen kolmisen tuntia ja sitten siis eteenpäin.

Yhteenvedon aika tulee myöhemmin ja saattaa olla, että Melbournesta ja ehkä Singaporesta tulevat viimeiset terveiset matkoilta.  Torstaiaamuksi on tarkoitus päästä kotimaahan ja iltapäivällä sitten olla jo ihan kotona Rovaniemellä.  Perästä kuuluu...

Pääsiäissunnuntai

Aamu alkoi reunionilaisten eli oikeastaan siis ranskalaisten vieraiden hyvästelyllä.  He jatkoivat matkaa kuumaan keskustaan eli Alice Sprigsiin ja siitä Ulurulle ja poikki mantereen Cairnsiin, itärannikon pohjoisosien sademetsiin.  Ja poika ja äiti aikoivat matkustaa ko reitin campervanilla eli asuntoautolla, sellaisella pakuversiolla tiedättehän. Rohkeita ihmisiä, ja todella miellyttävää seuraa, ja erikseen pitää muistaa mainita Julesin kirkkaat tummat silmät!  Me muut jäimme aamupalalle miettimään mihin me menemme harmaassa säässä, jota poikkeuksellisesti oli tarjolla.

Gabrielle muisti, että tänään taitaa olla markkinapäivä Blackheath'issa.  Me tottuneet markkinakävijät tietysti olimme innostuneita, eihän pyhäpäivänä voi tehdä töitä! Niipäs jälleen suuntasimme matkan länteenpäin ja havaitsimme pian, että vuorilla oltiin pilvessä, tai ainakin sumua ja kosteutta oli ilmassa.  Se ei kuitenkaan tuntunut haittaavan markkinoilletuloa tai matkailua Sydneystä poispäin, liikennettä riitti paikoitellen jonoksi asti. Nämä markkinat olivat sellaiset tuottajamarkkinat, pienet kaupunkimarkkinat, joissa oli paikallisten viljelijöiden ja yritysten toimesta tarjolla lähinnä ruokatarvikkeita ja puutarhakasveja. Syksy näkyi heidän välikoimassa ja tunnelma oli erinomaisen hyvä.  Erikoismaininnan saavat juusto- ja hedelmäkauppiaat, joilla riitti markkinatunnelmaa ja huumoria rankan kesän jälkeen ja meillä asiakkailla oli tosi hauskaa.  Ja vuohitilalle olisi päästy lypsäjiksi tai lapsenvahdeiksi vaikka heti, sekin selvisi kun yhtä pienyrittäjää puhutettiin. Ei tällä kertaa, mutta joskus voisi harkita. Ja ilmassa alkoi olla syksyä, sen näki puiden lehdistä ja siitä, että lehdet alkoivat hakeutua maahan väriä vaihdettuaan. Mutta lämpöä sielä riitti sen normaalin liki 20 astetta.

Gabriellen talon pihapirissä näyttää tältä

Todettiin, että tänään ei mennä sen enempää katsomaan näkoaloja, kun niitä ei kerta ole tarjolla! Joten suunta kotiin ja ruuanlaittoon. Pääsiaisruokamme oli tänä vuonna ankan reittä ja paahdettuja kasviksia ja juureksia. Aika namia, vaikka ankkaa eka kertaa taisin syödäkin.  Ja jälkiruokana sitä eilen tehtyä jäätelöä, joka sekin oli todella maistuvaista pääsiäismunien seurana! Sitten oli tarkoitus mennä päivälevolle, mutta yksi puhelu muutti kaiken. Eräs tuleva Suzuki-vauvamuskariryhmäläinen (nuori neiti, ikä 5kk )tuli tutustumaan tulevaan opettajaansa, Gabrielle on näet musiikinopettaja ja pitää mm.juuri vauvaryhmiä kotonaan. Ja käy hän lisäksi kaupungissa (siis Sydneyssä)opettamassa pianonsoittoa ihan yksityisillekin.  Hänellä on kuuleman tarjolla aikusten opetusta, on vaan pitkä matka tulla tänne tunneille, tervetullut olisin jokatapauksessa uudelleen vaikka, sitten pianon soiton harjoittelijaksi.

Markkinoilla (reunassa kameran tekemä häikkä, vika ei ole katsojassa)

Rouvat miettiin mitä vielä ostetaan

Syksy tullee

Niinpäs päiväunien kohdalla pikkuneiti vähän katseli ympärilleen täällä meidä työläiskodissa ja vierailun jälkeen ryhdyimme henkisesti valmistautumaan seuraavaan vieraaseemme, joka tuli naapurista. June oli vanhempaa ikäluokkaa, ei heti olisi arvannut, että yli 80 -vuotias.  Virkeä kun mikä ja aktiivinen ja hyväkuntoinen. Rouvilla oli nimittäin viikottainen tapaaminen iltapäiväjuoman merkeissä ja me nuoret pääsimme mukaan juttuseuraksi, ainakin aluksi, sitten liukenimme hienotunteisesti vesisateen myötä muihin tehtäviin.  Vesisade tarkoitti, että piti kiikuttaa pyykit pois narulta, jonne ne oli aiemmin ripustettu, onneksi eivät olleet enää niin märkiä, niipäs arvelen, että aamuksi saamme ne sopivasti kuivaksi ja päästään silittämään... Rouvilla juttua riitti ja kun vieras lähti kotiin, oli ihan pimeää. 

Mutta millaista pimeää: yhdellä katsella saattoi nähdä Sydneyn valot, täysikuun, tähdet ja hurjaa salamointia.  Ei ole ollut vastaavanlaisia näköaloja juuri tarjolla ennen.  Siis upeita tähtitaivaita ja ukkoskelejä kyllä, mutta erikseen, aiemmat kuutamotkin ovat olleet hienoja ja Sydney ehdottomasti näkemisen arvoinen.  Mutta että kaikki päätä kääntämättä ja monen kymmenen minuuutin ajan nenän edessä! Kerrassaan käsittämätöntä luonnonvoimien esittelyä. Kauas pitää tulla sellaista katsomaan.

Ihmeellinen iltamaisema, kylläkin ilman tähtiä ja salamoita kun eivät sattuneet kuvaan.