Koottuja ajatuksia

Olen nyt kotona ollessa käynyt läpi lähes kaikki valokuvat, joita otimme matkallamme. Selasin myös blogini ja totesin, että paljon asioita on jo tavallaan unohtunut, mutta kuvia ja tekstejä selatessa ne yllättävän hyvin palautuivat mieleen. Miten paljon ja erilaisia mielenkiintoisia asioita on viime viikkoina tapahtunut!

Lomailua, syödään ulkona

Minut taidettiin yllättää nukkumasta, kun ei ole mitään muistikuvaa tästä tilanteesta.

Tein minä työtäkin.

Moni on kysynyt, että mikä on jäänyt päällimmäisenä mieleen tai että mikä oli parasta. Voi kun ne ovat vaikeita kysymyksiä, kun niin paljon mielenkiintoista tuli vastaan. Toisaalta en kyllä pysty sanomaan kovin varmasti mikä ei ollut onnistunutta, kun säihin ei itse missään tilanteessa voi vaikuttaa. Siispä joutuu tylsästi vastaamaan, että kaikki oli mahtavaa ja en oikein todella tiedä mitä olisi voinut tehdä entisillä tiedoilla toisin.

Matkalaukkuelämää

Valokuvia erilaisista kulmista

Ruoka maistuu sisällä ja ulkolaisessa seurassa

Jälkiviisaana ehkä olisi kannattanut minun kiinnostuksen kohteita ajatellen viettää pidempi aika Uudessa-Seelannissa ja ehkä ei välttämättä olisi tarvetta käydä Ulurulla, mutta toisaalta oli oikein tarpeen olla monessa kohteessa Australiassa ja Uusi-Seelanti oli vaan pakko nyt kokea siinä laajuudessa kun sen kahdessa viikossa ehtii.

Kata Tjuta oli yhtä mahtava kuin Uluru.

Myönnän, mahtava tunne!

Kekseliäisyyttä Uudessa Seelannissa

Parasta taisi kuitenkin olla se, että tunsi olevansa tervetullut minne menikin, ja tuli tunne, että kanssani asioitiin aidosta kiinnostuksesta, minua tervehdittiin minuna eikä jonain massaturistina ja kohdalle sattui melkein poikkeuksetta avuliaita ja hyväntuulisia ihmisiä missä sitten liikkuikin. Helpotusta kaikkeen toi tietysti se, että liikuimme alueella, jossa puhuttu kieli on jotain, jonka todella hyvin hallitsimme. Täytyy sitten myös rehellisesti sanoa, että hiukan hiveli aina kun sanottiin, että puhun erinomaista englantia. Ongelmia ei tullut kielen kanssa ollenkaan ja jopa oppi jotain uutta reissussa ollessa. Sellaiset pienet asiat tuovat onnistumisen tunnetta ja hyvää oloa.



Erilaisia eläimiä...



Erilaista luontoa Tasmaniassa tällä kertaa.



Moni muukin halusi nähdä auringonnousun Ulurulla.

Entä sitten josko joskus uudelleen? Kyllä, ihan on mahdollista. Vaikkapa sitten puolentoista vuoden kuluttua, kun vuorottelun toinen jakso on edessä. Ihan olisi varteenotettava vaihtoehto lähteä silloinkin samaan suuntaan. No. tosin hieman haittaa se, että siellä olisi keskikesä silloin, ja kuuma, ja se ei minua kovasti kiehdo. Nyt vietetty syksy oli oikein sopiva lämpötilojen puolesta, meni suunnilleen täydestä Suomen kesästä, kun kaikkia elementtejä löytyi: hellettä, sadetta, lämpöä, tuulia ja vihreyttä, joka on minulle kesän tärkein tunnusmerkki. Sitten kun vielä saisi yhtä pitkät ja valoisat päivät, niin sehän olis melkein paratiisissa sitten minun kohdalle asiaa ajateltuna.

Sinisillä vuorilla

Klassinen kuva




Vieraanvaraisia isäntiä

 
Moni odottaa, että koskas pidetään luvatut kuvienkatselu ja matkakertomusillat. Tulossa ollaan, ensin toki täytyy vielä järjestää kuvista jotain sopivaa katseltavaa, kun kaikkia minulla olevia noin 4000 kuvaa ei ole järkevää näyttää. Pitää siis tehdä vähän hommia esitysten eteen, mutta varauksia ja ajankohtaehdotuksia otetaan vastaan, vuorotteluahan siis kestää kesäkuuhun ja sitten alkaa kesäloma… Toukokuun alussa olen luvannut käydä kummitytön luona Hollannissa, joten silloin olen reilun viikon reissussa ja ensi viikon Rukalla maanpuolustusaiheisella kurssilla, muuten vapaata aikaa tulee olemaan riittävästi. Vai käyköhän kuten eläkeläisille, että mahdotonta kiirettä pukkaa, kun ei ole vakituisia menoja enää? Jäämme odottelemaan.




Koitin pitää teidät kiinnostuneet ajantasalla.



Eka kertaa luistelemassa



Eka kertaa vankilassa!



Tässä varmaankin tällä erää kertomukset tältä reissulta, ainakaan viikkoon ei ole odotettavissa lisää juttuja, sillä kuten sanottu yhteiskunta kutsuu.  Mutta ehkä vielä tulee kuvia ja kutsuja kuulemaan lisää, eihän sitä tiedä.

Tiedoksi sekin, että ainakin tänään lauantaina aamulla Eeva voi ihan hyvin yksikseen siellä Australiassa.  Terveisiä jos luet tätä!

                                              Ja loppuun vielä:


Kiitos Eeva ja Pirjo kuvista!