Palmusunnuntai ja maantai

Sunnuntaina heräättiin talviaikaan.  Se tarkoitti heräämistä aikaisin, illalla oli laitettu ajoissa silmät kiinni, niin aamullakin herättiin sopivasti talviajassa aikoinaan. Sää näytti taas hyvältä, kun oli aika lähteä eteenpäin.  Hyvästeltyämme emäntämme Robynin ja hänen tyttärensä ja tyttärentyttären, jotka olivat tulleet vierailulle, suunta kohti Rotoruan keskustaa ja museota. 

Rotoruan upea museo

Emme oikein ole kumpikaan museoihmisiä, mutta tätä mainostettiin kaikkialla ja lisäksi rakennus oli hienon näköinen ja meillä oli aikaa käytössä, niin sinne! Meille selvisi vasta rakennuksen ovella, että kyseessä on vanha kylpylä. Tiedättehän sellainen, jonne lähetettin vaikkapa sodassa rasittuneita sotilaista ja heikotusta potevia ja tottakai asiakkaissa oli ihan itse maksaviakin, ja heitä oli kaikkiailta maailmasta, mistä laivalla vaan pääsi matkustamaan.  Rakennukseen tutustuminen  aloitettiin elokuvahuoneesta. Meille näytettiin talon lyhyt historia ja myös Rotoruan alueen kylpylätoiminnan lyhyt historia.

Museon sisääntuloaula, jossa myymälä.  Yksityiskohtana puumateriaalit, jotka poikkeuksellisti ovat Uusi Seelantilaista tavaraa kaiken englantilaisen muun rakennusmateriaalin rinnalla

Tarjolla oli mukavia mustavalkoisia kuvia ja vähän uudempia filmauksia ja ekakertaa myös liikkuva elokuvasali.  Tai, no. oikeastaan penkit. Tilannehan on niin, että alueella oli sellaiset hienot pinkit ja valkoiset kylpyterassit, jotka olivat maailman 8.s ihme aikanaan, ne olivat todella suosittuja (1800-luvulla) ja meno sen mukaista.  Kuvitelkaa turisteja: viihdykettä heille ja paikallisille mahdollisuus tienata ja vähän myös oppia vierailta kaikenlaista, jopa sopimatonta. Niinpäs eräänä päivänä sitten maankuori päätti liikkua sen verran, että ihmisiä muistutetaan luonnonvoimista.  Seuraus oli, että paikalla ollut hotelli, jossa vieraat majoittuivat sortui tuhannen kappaleiksi, hienot terassit, joiden vuoksi alueelle oli tultu hautautuivat tuhkan alle ja yli 120 ihmistä menetti henkensä. 

Lattiassa on jäljet paikoissa, jossa oli hoitoaltaita, tämä siipi oli tarkoitettu miehille ja toinen sitten naisille, se ei ollut yhtä iso, liekö naiset sitten terveempiä kuin miehet.

Surullinen tarina, mutta millä tavalla se esitettiin:  Teatterin penkit nimittäin lähtivät liikkeellä samaan aikaan, kun maanjäristys esitettiin elokuvakankaalla, voitte kuvitella, että ensi alkuun hieman säikähti, mutta sitten tuli sellainen wow- tunne.  Tajusi, että mitä järistys on kun sellaisessa ei vielä ole ollut. Ja sitä kolinaa kesti sen verran, kun filmilläkin, eli useamman minuutin verran ja meillä penkit liikkuivat sinne tänne. Järistyksen seuraukset siis olivat tuhoisat ja turistivirta alueelle ehtyi.  Valtio päätti kuitenkin tulla mukaan tukemaan turismia ja esimerkiksi Rotoruan alueella on ollut 'uuden aallon' turismia reilut 120 vuotta. Maorikulttuuri, kylpylät, kadonneet kylät ja mahtava luonto mukaanlukien kuumat lähteet, geyshirit, kupliva muta ja vaikkapa metsät länsimaisille vieraille outoine kasveineen ja eläimineen.

Kylpylä rakennittiin käytännössä englantilaisesta marteriaalista ja siitä tulikin sitten kiitettävän kallis. Itseasiassa se täytyi avata käyttöön jo ennen lopullista valmistumistaan, jotta sen valmistuminen oli yleensä mahdollista (raha - tiedättehän). Itseasiassa se jäi keskentekoiseksi, kun se otettiin muistaakseni 1903.  Siellä annettiin mutahoitoja ja rikkipitoisessa vedessä kuumassa vedessä kylvetettiin ja käytettiin kaikkea sen ajan teknologiaa terveydenhoidossa. Jossain vaiheessa sitten huomattiin, että kuntoutuksella saatiin parempia tuloksia, ja toimintaa muutettiin sen mukaan. Kylpylä oli toiminnassa 1970 luvun alkuun ja sitten se kannattamattomana lopetti toimintansa. 

Rakennus oli niin kulttuurillisesti tärkeä, että paikalliset viranomaiset ja yksityshenkilöt sekä yritykset, päättivät kunnostaa ja rakentaa sen suunniteltuun komeuteensa. Niinpä kylpylästä tuli 2010 lokakuussa museo, joka esittelee kylpylätoimintaa, paikallista historiaa ja  maorikulttuuria, siellä on vierailevia näyttelyjä ja järjestetään luentoja ja muita kokoontumisia.  Kerrassaan upea rakennus ja hieno vierailukohde, eimuseoista kiinnostuneillekin.  Ja jos sinne joskus nenette, kannattaa ehdottomasti osallistua opastetulle kierrokselle, silloin hommasta saa tosi paljon enenmmän, ja kuten kehuttu paikalliset oppaat osaavat asiansa.

Museon katolta taas otettiin näitä taidekuvia, taustalla tarkkaa katsojulle Roturuan järvi

Kun kulttuuria oli saatu tarpeekseen, oli aika siirtyä matkanteon puolelle, eli kohti Aucklandia.  Emme itseasiassa koskaan käyneet kaupungin keskustassa, lipeillä vaan.  Majoituimme sellaisessa halpahotellissa (josta Pirjolla on kokemuksia) kilometrin päässä lentokentältä. Tämä oli uusi versio asiasta ja kaikenlisäksi halpa edellisiin verrattuna.  Maantaina meillä oli puoli päivää aikaa, kun lentomme oli siirretty aamupäivätä iltaan, niinpäs kehittelimme jotain katseltavaa lentokentällä, ettei siis tarvinnut lähteä seikkailemaan muualle.  Ihan kentän lähellä oli Butterfly Creek -niminen nähtävyys.  Paikassa oli perhosia, kaikkenlaisia koppakuriaisia ja hämähäkkejä, pieniä kotieläimiä, kuten kaneja, ankkoja, vuohia ja aaseja, sekä tietysti pikkuliskoja ja krokotiilejä.

Eeva tykkää kovasti krokotiileistä ja mustakin matelijoista, joten innolla sinne katsomaan niitä :).  Meille esiteltiin Goldie, 46v laiskansorttinen suolaisen veden krokotiili, joka on jo puoli kesy. Sen huoltajat arvelivat, että Goldien ei taitaisi enää selvitä luonnossa omineen, niin laitostunut se on.  Tänään hän oli sillä päällä, että suostui meidän mieliksi liikuskelemaan hieman alueella, heillä on kuuleman oma mieli ja he tekevät sitä mitä haluavat eli ei ole ollenkaan varmaa viitsivätkö he esiintyä yleisölle. Yleensä krokoille sopivat ilmanala olisi 30-33 plusastetta ja nyt oli vaan 22, joten mitäs sitä energiaa tuhlaamaan.  Ruokaa ei myöskään ole tarjolla kylmillä keleillä turhan paljon, selvisi esittelyssä ja pari kuukautta voi olla olla syömättä ja kaksi-kolme tuntia veden alla, eikä tule vaurioita, siis nyt puhtuaan krokotiilileistä.  Hampaat olivat tyylikkäät, etuhampaat pidempiä kuin takahampaat, niitä on kaikkiaan 66 ja uusia kasvaa entisten tilalle.  Ihmeen paljon jäi mieleen kertomuksesta, näin jälkikäteen ajatellen.

Perhoshuoneesta puolestaan muistuu mieleen saunan kiuas.  Siis siellä oli ilman lämmittämiseksi ja trooppisen tuntuman aikaansaamiseksi lämmitetty huone.  Perhoset olivat isoja ja useimmat aika värikkäitäkin.  Yksi perhonen jäi mieleen siitä, että sillä oli mustat siiven päälliset ja kauniin punaiset siiven aluset.  Ja arkoja nämä eivät olleet, tulivat istuskelemaan kädelle, päähän ja laukkuun, vaikka viidakkoa oli tarjolla.  Ja hämppärit olivat isoja, siis juuri sellaisen kokoisia, joita ei todellakaan halua tavata.  Nämä olivat aika turvallisesti puolihämärissä terraarioissaaan ja katselimme heitä lasin lävitse.  Silti eivät olleet ihan kaikkein ihanimpia, mutta kun täällä oltiin, niin katsotaan nyt sitten läheltä.

Pihalla oli myös Buttermilk Farm, eli kotieläinpiha, se oli pieni mielestäni, ja lehmät puuttuivat ja kissat ja koiriakin oli vain yksi.  kanit ja niiden sukulaiset olivat yliedustettuina ja niitä tietysti kaikki lapset olivat rapsuttamassa. Me mukaan lukien. Hevoset oli korvattu kahdella aasilla ja eksotiikkaa olivat tuomassa kaksi alpakkaa ja kolme ihan oikeaa potsia eli jo ainakin keskikokoiseksi luokiteltavaa sikaa, ei mitään possuja enää! Ja osa eläimistä, kuten se vuohi, jonka lypsynäytökseen emme ehtineet, sai kuljeksia vapaasti alueella ja kävellessä sai varoa ettei saa täysosumaa kengän pohjaan. Kun ottaa huomioon, että ankkoja ja hanhia kulki myös siellä pihalla vapaana, niin jonkun verran oli väisteltävää. Vieraina samaan aikaan kanssamme oli yksi päiväkoti ja monta lapsiperhettä.  Mielenkiitoinen heillekin, varsinkin kun pihalla oli tosi hyvät leikkipaikat ja piknik alue.

Seuraavaksi lähdettiin sitten metsästämään lentoa Australiaan. Odottelun jälkeen se onnistui ja niinpäs sitten reilun kolmen tunnin lennon jälkeen olemme Gold Coastilla Brisbanesta n. tunti eteläänpäin ja edessä merta ja takapihalla lentokenttä, josta juuri nyt lähtee aamun eka lento, kello on 7.10 ja sen lennon ja laskeutumiset kuulee varmasti!  Ei mitään, siirrytään biitsille, vähän edemmäs kentästä, siellä varmaan tänään paistaa aurinko, lupauksissa on liki 30 astetta ja hiekkaan on taatusti riittävästi sitäkin.