Lankalauantai

Tänään oli puhe olla työpäivä, mutta ulkoiluksi meni aamusta ainakin.  Aurinko paistoi, päinvastaisista ennusteista huomimatta. Niinpäs lähdimme taas pienelle päiväkävelylle katselemaan maisemia ja putouksia, tälläkertaa Leuraan. Seurueeseen kuuluivat lisäksemme Gabreille, emäntämme, ja Aude, ranskalaisneiti. Reunionista kotoisin olevat äiti ja poika Mary ja Jules puolestaan lähtivät etsimään kenguruita vaellusreitin varrelta, joka oli toisaalla.

Suklaakaupassa oli tälläinen ikkuna

Leura Falls näytti tältä kaukaa katsottuna, Eeva kameran takana ja minä jossain vastarannalla samoihin aikoihin

Ensiksi täytyi käydä kuitenkin suklaakaupassa hakemassa evästä.  Reittimme ei ollut pitkä, mutta vähän mutainen se oli, taas. No ei se mitään pesukoneet on keksitty. Gabreille ja minä teimme pienemmän lenkin ja nuoretnaiset pidemmän, me olimme reissussa tunnin he puolistoista ja maisemat olivat samoja upeita kun tähän saakka. Väkeä oli kovasti liikkeellä tänäänkin, lomapäivä täällä ja väki tuli nauttimaan siitä Sydneystä pois.  Eilen ruukat olivat samat kun tänään ja ihmetellä täytyy vaan, että jaksavat monta tuntia jonoissa matkustaaa.  Kai tämä on samaa kun kesäviikonloput pääkaupunkiseudulla.

Tässä jonoa vastaantulijoiden muodossa, ja samanlaista oli melkein koko 20 km matka joka Highwayllä oltiin.

Liikennettä hidastaaa täällä myös keskeneräinen tietyö.  Siis väylän uusiminen on  annettu usean eri firman tehtäväksi, jokaiselle oma pätkä, ja omat sopimukset käsittääkseni.  Ja yhdellä firmalla rahat on loppu, ja ne ovat jättäneet työt kesken. Niinpästäällä seikkaillaan välillä tietyömaalla ja välillä nelikaistaisella tiellä, että sillein.  Ja kyseessä on Sydneystä länteen vievä päätie (Great Western Highway), eikä asiaa saada kuuleman jäjestymään edes rahoittajan/tilaajan painostuksella. Mm työkoneet ovat nyt jossain muualla kuin työmaalla, joten kauan kestää, ennen kun täällä tiet ovat koko matkalta nelikaistaisia. Mitä yhteisten rahojen tuhlausta.

Ja iltapäivällä sitten vihdoinkin oli jotain temistä.  Mentiin pihalle nykkimään alkuksi rikkaruohoja, sitten minä sain ylennyksen kasvimaalle hakemaan pinaattia ja sitten pesemään niitä. Siinä sivussa kun tehtiin kreikkalaista piirasta, niin tehtiin pääsiäispullataikina ja suklaapatukkataikina ja jäätelökin siinä pyöräytettiin. Meni ruuan laittamiseksi loppupäivä, mutta ehdottomasti sen väärti, oli hauskaa koko porukalla, kun kaikki kurkkivat toisensa tekemisiä.  Ja sitten sitä vasta oli hauskaa kun syötiin itsemme täyteen vastatehtyjä ruokia ja ryhdyttiin vertailemaan ihmisten luonteita eri puolilla maailmaa.  Todettiin taas, että samat kummallisuudet kaikkialla ja ennakkoluulot, eli yhtä samaa porukkaa oltiin.  Ja Jules sopisi ajatuksineen oikein hyvin Suomeen, paitsi ettei puhu suomea, eikä ole oikeasti sitä mieltä mitä sanoi olevansa ja on aivan liian tumma suomalaiseksi!

Iltapöperöt...

Ja sitten selviteltiin kaikkien muiden paitsi minun tulevia matkoja, joten saatoin keskittyä tähän kirjoittamiseen. Joo ja pitäisi kirjoittaa heti ylös kaikki reseptit mitkä tänä iltana syötiin. Saatta pian unohtua hyvät vinkit, jos ei niitä kirjaa.  Tosiaalta ovat sen verran yleismaailmallisia, että soveltamalla kotoisia juttuja, näitäkin saa aikaan.  Nyt siis muihin töihin ja hyvää yötä täältä kaukaa.

Arvatkaa mikä iso kaupunki tässä lähellä?