Ja vielä lisää kuvia

Ja kun kartanlukijaan ei voinut luottaa niin täytyi itse lukea karttaa.




Merenrantakuvia katse eteläänpäin.
Cape Schank

Lisää kuvia Kalevalanpäivänä

Tienvarsikuva, täällä on paikoitellen suhteellisen suojaisat reitit myös auringonpaisteessa.



















Viinitarha jossainpäin niemimaalta. Täällä oli ne ruusut penkkien päässä.




Sitten minä ja paikallinen liikennemerkki.

Ensimmäisiä kuvia

Arrival 27th Feb.





















Taustalla Mornington Peninsula, kuva otettu n. 300 m korkeudessa merestä, sepenteenitien varrella.














Yritin eksyttää seuruetta kasvilabyrintissä, saivat pahukset kiinni.

Kalevalanpäivä

Rajoitettujen tietoliikenneyhteyksien johdosta, emme ole päässeet juurikaan raportoimaan, mitä tänne kuuluu, mutta lyhyesti voi sanoa, että hyvää vaan. Ja jatkoa ajatellen älkää hermostuko siellä kotipäässä, jos ei muutamaan päivää kuulu mitään, vika on täysin tekninen, meiltä ei nimittäin yritystä viestiä tekemistämme puutu!

Eilen Kalevalan päivänä kävimme ensimmäisellä tutustumiskierroksella ympäristössä eli Morgintonin niemimaalla. Retkemme kulki niemimaan pohjoisrannikolle, jossa pääsin testaamaan autoa ylämäessä, eli jotta pääsisimme hyvälle näköalapaikalle Arthurs Seat'iin, piti ajaa serpentiinitietä ylös n. 314 m korkeuteen. Jos oikein laskin siinä oli 5 käännöstä oikeaan ja 6 vasempaan. Kilometrejä ei ollut paljon ja maisemat olivat kohtuullisen huikaisevat. Ja arvatkaa onko kiva ajaa automaattivaihteisella autolla tuollaita tietä? ON, pitäisikös harkita omaankin käyttöön?

Jälleen yksi osoitus paikallisten kohteliaisuudesta oli se, kun siellä vähän puolenvälin yläpuolella pysähdyimme valokuvaamaan alla levittäytyvää rantalinjaa, niin ohiajava pariskunta pysähtyi ihan vaan sitä varten, että auttoi meitä valokuvan otossa. Eli herrahenkilö tarjoutui ottamaan meistä valokuvan niissä hulppeisa masemissa. Samalla vaihdettiin kuulumisia ja keskusteltiin siitä, kuinka kaukana kotoa olemme, ja hekin olivat vilpittömän kiinnostuneita ja ihastuksissaan meidän matkakohteenvalinnasta ja retken kestosta.Olisikos tullut koto-Suomessa mieleen tai kysymykseen tuollainen kohteliaisuus ja vilpitön kiinnostus täysin ventovieraita kohtaan?
Ylhäällä maisemakahviossa nautittujen jäätelön ja jääteen sekä luonnollisesti usien maisemakuvien jälkeen oli aika jatkaa matkaa toiselle puolelle mäkeä. Alamäki olikin jo paljon helpompaa ajettavaa ja maisemat muuttuivat maaseutumaisiksi metsäisen mäen jälkeen, niinpä kumpuilevaa viininviljeysseutua oli nähtävänä niemimaan keskiosia lähestyttäessä.

Viinirypäle puita/pensaita kuvattiin muutamaan otteeseen, ja erityisesti nerokasta tapaa merkitä minkä varisiä rypäleitä kussakin rivissä on. Järjestelmä oli sellainen, että rivin päässä oli joko valkoinen tai punainen ruusu sen mukaan, kummanvärisiä rypäleitä pensaat/puut tuottivat. Ruusut kuuleman mukaan myös auttavat paljastamaan jonkin viinirypälettä kiusaavan, mutta muutoin piilossa olevan, kasvisairauden jo sen iskiessä, tai yrittäessä iskeä runkoihin. Kokemus kai opettaa tuollaisten konstien käyttöön.

Autoillessamme ohitimme myös parit kyläkoulut, näyttivät tosin paljon isommilta kuin oma kouluni. Jos arvelisin, niin saattaisi olla, että koulut ovat jotain 200 oppilaan 'laitoksia'. Ulkonäköön ja rakennusten kokoon suhteutettuna annan tälläisiä arvioita. Kouluautot kuljettivat näitäkin oppilaita kouluun ja kotiin, heillä käytössä oli 16-30 hengen busseja, joita näimme myös. Varsinainen vierailu kouluun on vielä tekemättä, mutta kuoria on nyt katseltu.

Seuraava kohteemme maisemakuvausten jlkeen oli mansikkafarmi, jossa olisi voinut käydä itse poimimassa mansikoita. Ei kiinnostanut poimiminen, varsinkaan kun edellisyönä oli vettä puskenut taivaan täydeltä useaan otteeseen. Alkuillasta heräsin siihen, että ensin satoi kovaa ja sitten vielä kovenpaa. Lätäköitäkin oli aamulla pihassa. No mansikkapelloilla oli nilkkaan saakka mutaa kertoin tilan myymälänhoitaja. Tilalla kasvatettiin myös vadelmia, mustikoita, papuja ja käsittääksemme myös mehiläisiä oli. Tämä kaikki siitä päätellen mitä heillä oli myynnissä. Lisäksi kaupan oli erilaisia alkoholipitoisia juomia kuten viinejä ja olutta, paikallisin etiketein.

Tilamyymälät ovat täällä hyvin selkeästi merkitty teiden varsille ja niiden tiedot löytyvät monista infopisteistä jaettavissa oppaissa, joten niiden löytäminen ei ole ongelma. Ja suomalaisille tienpitäjille tiedoksi, että täällä on kadunvarsimarkkinointi erinomasen joustavasti järjestetty: lupia on kylttien ja muiden pystyttämiseen annettu, vaikka tiet ovat kapeita ja mutkaisia!

Tältä tilalta kieromatkamme jatkui etelään kohti merta. Maisemat olivat hienoja, tie mäkistä ja välillä mutkaista ja meikälaisittäin eksoottiset liikennemerkit viihdyttivät meitä kirkastuvassa säässä. Aamun pilvipoudan jälkeen näimme jo aurinkoa ja sinistä taivasta enemmänkin, iltapäivä oli niin pitkällä, että kuumimmat kelit olivat periaatteessa ohitse. Ulkoiluun kuitenkin suojauduimme ppilvisestä kelistä huolimatta riittävästi suojakertoimia sisältävillä aurinkovoiteilla.

Rannikolla sitten pysähdyimme vielä kansallispuistoalueelle katselemaan merta ja tyskyjä ylhäältä käsin. Tuuli kävi etelästä, joka meillä tarkoittaisi pohjoisesta, eli oli kylmää, tai ainakin viileää ainakin meidän kesähepenein varustautuneiden turistien mielestä. Täälläkin meren rantaa lähestyttäessä puut muuttuvat mataliksi ja vähän merestä poispäin nojaavan näköisiksi: itselle tuli mieleen Kemionsaari ja Paraisten seutu, joissa ensi kerran saman huomasin joskus kolmekymmentä + vuotta sitten. Näköalapaikat ovat polkujen ja reittien varressa ja varoituksena oli uimareille, että täällä ei sitten ole pelastajia, joten omalla riskillä liikutte siellä kalloisella rannalla!

Sitten alkoikin päivän noin 80 km retki olla valmis ja kauppaan ostoksille, nälkä nimittäin kurni noiden toisten matkalaisten suolissa. No kyllä minullekin ruoka kelpaa ei sen puoleen, mutta ei ollut ollenkaan paha olo vaikka edelleisestä ruuasta olikin jo reilu työpäivän mitta. Ruokalistassa oli illalla karitsaa ja vihanneksia (papuja ja ruusukaalia) ja jälkiruuaksi omenapiirasta. Molemmat herkullisia ja piiraastaa ja muistakin paikallisista tähän saakka hankituista leivonnaisista ja mm. jugurteista voi päätellä, että täällä ei sokeri ole ollenkaan niin kovassa käytössä kuin kotona. Makua on tuotteissa ja sokeria korkeintaan kohtuullisesti, makea ei jää päällimmäisenä mieleen.

Tälläinen siis oli pääpiirteissään ensimmäinen varsinainen lomapäivämme Australiassa: ensiksi tulee mieleen todella kohteliaat ja vieraitakin tervehtivät ihmiset, toiseksi 'kummalliset' liikennemerkit ja kolmantena voisi vaikka sanoa miellyttävät maisemat. Nyt alkaa tuntua, että Australiassa ollaan..

Australia

Olemme perillä.

Kuumuus ei onneksi iskenyt niin pahasti kun kuviteltiin, aamulla oli sadetta ja hiostavaa, mutta nyt on jo sateetkin loppuneet.

Päivän suoritus eli toista sataa kilometriä VASENTA kaistaa on suoritettu, ei paha, nähtiin onnettomuus, mutta ei millään tapaa olla oltu siihen syyllisiä.

Olaan myös maalla, tien toisella puolella lehmiä, pihapiirissä taapertavat ties millaiset linnut, niistä vaan ei ole saatu selvää mitä ne ovat.
Otetaan se tunnistaminen pikkuhiljaa..

Nyt alkaa silmä painaa, melkein puolitoista vuorokautta ja vain n. kolme tuntia unta. Pakko sinnitellä vielä pari tuntia hereillä, ettei mene vuorokaudet sekaisin. Jokos tästä lähdettäisiin vähän vielä ulkoilemaan ennen nukkumista ja tulevien päivien ohjelman suunnittelua.

Tullimuodollisuudet muuten menivät hyvin, alle tunnissa koneesta autovuokraamoon, ja meitä kun peloteltiin. Ja sori vaan rouvat, ei näy meitä ainakaan tämän maahantulon johdosta TV-ohjelmissa.

Olo on vähän epätodellinen vielä: onko tämä oikesti Australia? On, kieli kuulostaa ainakin siltä

Valilasku, ilman pisteita...

Heippa kaikki.

Kello siella kotona on puolipaiva ja taalla kuusi illalla. Olemme juuri laskeutuneet huonosti nukutun yon jalkeen Sigaporeen. Lapotila on +28 ja vasta on satanut, hiostaa sisallakin.

Ei asiat kuitenkaan huonosti ole, vaikka ei virkein olo olekaan. Parin tunnuin paasta paasemme jalleen nukkumaan ja syomaan koneeseen ja siita sitten noin kahdeksan tuntia ja kohde pitaisi olla lahella tai jopa ihan kohdallaan.

Kaikki hyvin ja terveisia aidille!

Säätiedotus

Aika on mennyt kaikenlaista huolehtiessa, mutta tänään tuli mieleeni, että millaistakos säätä sinne Melbourneen luvataan.

Maanantaina olisi tarjolla kuumaa ja ukkosta , salamointia myös odotettavissa. Kuuma tarkoittaa +28, no onneksi loppuviikoksi tarjolla vähän viileämpää, tosin vaan yöllä. Ja UV varoituksia on koko ajalle luvassa: extreme tai very high, eli vaatetta päälle! Tämä tarkoittaa myös sitä, että heti pääsee ottamaan tuntumaa paikallisiin olosuhteisiin: lämmintä ja syksyisen kosteaa.

Hauskoja ne säätiedotukset muuten, siellä luvataan suihkuja silloin tällöin, jos olisi honompi kielitaito, niin ihmettelisi pitkään mitä se tarkoittaa. Ja sitten siellä tuulee etelästä, joka pitää tulkita pohjoisesta täällä meillä. Sitäkin pitäisi opetella ajattelemaan.

Kovia aikoja siis odotettavissa, paljon uutta ja ihmeellistä. Tämän illan ohelma alkaa olla pulkassa ja voi miettiä sitä, että kahden vuorokauden kuluttua ollaan sitten perillä, toivottavasti ainakin, sillä netti check in ei antanut Singaporen lennolle boarding pass'ia, pitänee siis Singaporessa käydä kysymässä, mihin tästä jatketaan ja miten, paikkanumero on kuitenkin lentonumeron lisäksi tiedossa.

Nyt taitaa olla nukkuaika, kassit on pakattu, pyykit pesty ja asioden pitäisi olla järjestyksessä muutenkin. Ai niin parit syntymäpäivälahjat pakettiin ja sitten vasta unta .

Kiitokset sääennusteista paikalliselle Ilmatieteenlaitokselle!

Sijainen opastettu, matka voi alkaa, melkein

No niin, sijainen kävi katsomassa paikat ja ottamassa tuntumaa tehtäviin, joten se huoli on poissa, melkein siis. Pari kirjaa vielä vaihtaa omistajaa ja maantaina voi rauhallisin mielin katsella maisemia Morningtonissa Melbournessa, kun koulunpito jatkuu Metsäkylällä.

Aamun varhaisina tunteina piti vielä ottaa uudet autoarpajaiset, kun lupaavasta hinnoittelusta kertoneesta varaamosta tulikin peruutus. Ei mitään, uutta matoa koukkuun ja seuraavalle luukulle. Sieltä taas tarjottiin ilmaista auton vuokrausta, aina hakuhetkeen saakka ilmaista tarkkaan ottaen. Kaksilitrainen neliovinen sedan mallin auto automaatiivaihteilla... Eiköhän se siitä, se on nyt varattuna.

Finnair myös lähestyi, ruuhkien välttämiseksi, voisi käydä jo huomenna perjantaina viemässä laukut 'koneeseen'. Ei taida onnata, saavun samaan aikaan Rovaniemelle sulkemaan laukkuani, joten kaukana on minun laukkujen osalta tuo vientipaikka. Kaipa ne nyt kuitenkin vielä ihan normaalisti lauantainakin niitä vastaanottavat, täytyy valtuuttaa matkaseura hoitamaan osuutensa ajoissa, jospas minä sitten otan sen viimeisen vuoron jättää tavaroita. Ehkä käsimatkatavaroihin sitten on syytä ottaa jotain heti tarvittavaa kamaa.

Majoittajat sekä Uudesta -Seelannista että Australiasta ovat hekin laittaneet postia, osa ilmoittaakseen, että ei valitettavasti onnistu, osa kiittäen yhteydenotosta ja toivottaen tervetulleeksi. Yhdelle perheelle jouduin ilmoittamaan, ettemme ehdikään tavata, mutta tervetuloa Suomeen polkupyöräilemään. Ja taisi olla oikea veto, kun kommentit olivat 'awsome and super idea'. Ovat aiemmin ajelleet mm. Sveitsissä, saattaa olla nämä meidän lakeudet turhauttavaa katseltavaa, mutta takuulla erilaista.

Ja edessä sitten jännittävä viimeinen koulupäivä moneen kuukauteen, ohjelmassa hiihtoa, korjaan luistelua, kuvista ynnä äikkää ja sitten matkaan iltapäivästä.

Perästä kuuluu, jos ei kotimaasta, maailmalta sitten.

.

Raha-asiat melkein järjestyksessä ja autoiluarpajaiset menossa

Koillismaan työ- ja elinkeinotoimisto ystävällisesti lähestyi tänään kirjeellä, jossa oli tieto, että vuorottelukorvauksen maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä. Eli kun työttömyyskassani vielä saa minun tilinumeron, niin kuukausittainen korvaus vapaanvietosta on tulossa, todella mukava lisä tulonmuodostukseen nyt lomakeväänä. Mahtava järjestelmä, että voit vapaasta vielä saada korvauksen, toki pienenmmän kuin työttömänä ollessa, mutta mielestäni ehtottomasti kohtuullisen näissä olosuhteissa. Ajatlekaa kuinka hyvin meitä kohdellaan tälläisen asian suhteen, turhat urputukset siltä osin pois. Vaikka korjattavaa onkin joissain yhteisesti hoidettavissa asioissa.

Toinen päivän kuuma teema on ollut vuokra-autojen metsästys. Erilaisten surffailujen ja sivustoihin tutustumisten kautta olen haarukoinut vuokra-autoja retkeämme varten. Tiedoksi voin kertoa, että useimmat autovuokraamot rokottavat surutta ulkomaalaista auton vuokraajaa: viikon henkilöautovuokraan saattaa tulla melkein 150 euroa lisää vain sen vuoksi, että vuokraaja ei ole aussi tai kiwi. Onneksi joku ytitys on ymmärtänyt olla lisäämättä noita maksuja, ja taidamme säästää muutaman satasaen käyttämällä ko ulkomaalaisystävällisiä firmoja.

Seuraava kiperä kysymys on: otetaanko automaatti- vai manuaalivaihteinen auto. Puolensa ja puolensa, hauskuutta jokatapauksessa luvassa, koska liikenne on vasemmanpuoleista. Omat viimeiset kokemukset aiheesta ovat Maltalta ja Walesista viiden vuoden takaa, silloin tosin vaan istuin kyydissä. Nyt pitää sitten hankkiutua rattiin ja eka kertaa koettaa tajuta katsoa asioita autoilijana naapurikaistalta. Odotan mielenkiinnolla ensi maanantaita.

Onneksi asiaan on voinut hakea pikakoulutusta googlen karttahaun kautta, siellä meitsi on ajellut kuulkaa monta kymmentä kilometriä Melbournen katuja ja Tasmanian vuoristoteitä ja hakenut tuntumaa miten asiat tapahtuvat ja miten missäkin risteyksessä kannattaa toimia. Ei ihan kauheeta näin tehtynä, onneksi. Olen toiveikas! Ja ajatelkaa kuinka paljon helpompaa oikeasti on mennä perille, kun jonkinlainen käsitys siitä, millaisesa maastossa liikkuu. Näin se maailma pienenee ja lähenee ja muuttuu tältäosin ainakin vähän paremmaksi.

Pakkaaminen on melkein tehty, työelämässäkään ei paljon keskeneräisyyksiä ole, joten hyvillä mielin jatketaan neljä jäljellä olevaa työpäivää.

Vielä viikko ja sitten kaikenlaista majoitusta tarjolla

Tätä kirjoittaessa on tasan viikko siihen, kun Helsinki-Vantaalla odotellaan lentoa Singaporeen ja sieltä Melbourneen. Kulunut viikko on ollut työpainotteista, tai ainakaan mikään muu ei ole järin innostanut, paitsi aina välillä majoituksen etsiminen matkamme loppupuolelle.

Vähän on kai jännitystä ilmassa, kun mitään ei tunnu saavan aikaiseksi, jotain hyvääkin kuitenkin pääsi tapahtumaan, kun muutaman viikon jo olen etsiskellyt kameraani, niin nyt löytyi. Paikka oli kyllä vähän eksoottinen, nimittäin meikkilaukku, siitä voi miettiä millaista on meikäläisen ajatuksenjuoksu näillä keleillä....


Niin, viimeviikolla lupasin kertoa hieman lisää toisenlaisesta tavasta majoittua. Nimittäin työtä vastaan majoittumisesta.
Itse olen liittynyt jäseneksi yhteenliittymään nimeltään HelpX, vastaavanlaisia ovat mm Help and Host ja WWOOF, ja taitaa niitä muitakin löytyä kun viitsii surffailla .
Ensinmainitut tarjoavat kaikenlaista työtä suunnilleen talonvahdista lähes ympärivuotiseen aupairhommaan ja sisältävät mielestäni pääasiassa apulaistarvetta kodin mitä erilaisimmissa töissä ja esim Australiassa ja Uudessa-Seelannissa myös retkeilymajatyöt ovat yleisiä. Woofaus on lähes poikkeuksetta selkeästi työtä maatiloilla ja vielä eko-tiloilla.

Mukaan pääsee samaan tapaan kuin muuallekin, rekisteröidy, joissain tapauksissa maksa pieni liittymismaksu, että saat tietoja toisista ilmoittajista. Etsi sopivaa isäntää/apulaista, lähetä postia, odottele vastausta ja sovi lopulta miten toimitaan ja missä tavataan tai minne tulet.

Yleisintä lienee se, että muutaman päivä/viikkotunnin vastineeksi saat/tarjoat majoituksen työpaikan läheisyydessä, joskus myös osa tai kaikki ruuat kuuluvat diiliin. Joskus voi edellyttää, että ruokailut huolehtii vieras itse, talo tarjoaa fasilitieetit, mutta keittiöttyön tekee vieras, ja kaikki variaatiot siltä väliltä. Kestot työjaksoille vaihtelevat muutamasta päivästä jopa vuoden mittaisiin pesteihin.

Työkohteita on kaikenlaisia, ja pienellä selauksella em sivuilla saa tosi hyvän käsityksen missä mennään ja mitä on tarjolla. Itse olen miettinyt, että voisikos ottaa puutarha/sisäremontoijan jonain vuonna, olisi jännää olla isäntänä ja taitaisi paremmin tulla työt tehtyä, kun on kaveri. Sitten voisi vielä palkaksi esitellä vaikkapa Lappia ja tehdä itsekin kierros kotimaakunnassa. Toisaalta tämä majoituspuoli saattaisi hieman tökkiä, kun pienessä kodissa asun, no lainaisin ehkä velipojan asuntovaunun joksikin aikaa tuohon parkkipaikalle, se olis vaihtoehto sekin. Vaan katsotaan tulevaisuudessa sitä juttua. Australiassa on mahdollisesti tiedossa maataloushommia ja Uudessa Seelannissa puutarhatöitä ja pientä remonthommaa. Kysykää kuukauden kuluttua, niin osaan kertoa paremmin mitä on tehty!

Niin ja se pitää vielä sanoa, että sieltä sivustoilta voi tulla ihan yllättäin tarjouksia mukanaoleville jäsenille, nytkin tuli HelpX:n kauttaTasmaniasta vanhemmalta pariskunnalta kysely tulenko taloudenhoitajan hommiin. Ei ehdi, valitettavasti, maisemat olis ollut aika makeet, eikä edes ihan korvessa. Ja HelpXillä on myös matkaseuranhakusivut, sinne voi laittaa viestiä, jos tahtoo matkaseuraa ja sieltä voi sitä myös löytää.

Sekä työn ja asumisen yhdistävä toiminta että sohvamajoitus ovat sosiaalisten ihmisten juttuja. Jos olet sitä mieltä, että oma rauha on parasta, niin kannattaa olla omissa oloissa, eikä ollenkaan sotkeentua näihin sivustoihin ja niiden tarjontaan. Jos puolestaan erilaiset ihmiset ja heidän kohtaamisensa kiinnostavat, nämä voisivat olla juuri sitä, mihin kannattaa ehdottomasti tutustua. Suosittelen tällä kokemuksella! Tiedä vaikka saisi ikiaikaisia tuttuja avaamalla kotinsa ovet tai työskentelmällä toisen kodissa.

Tj on 7 ja töissä 5.
Ja huomenna pakataan matkalaukku.

Majoittumisesta matkoilla

Olen monesti saanut selitellä ilmaista majoittajana toimimistani. Lähinnä tietenkin sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Couchsurfing ja Hospitality Club ovat esimerkkejä netissä toimivista vapaaehtoisista yhteenliittymistä, joiden kautta voivat halukkaat majoittajat ja matkailijat kohdata toisiaan. Kuvioon näissä organisaatioissa kuuluu, että voit ilmoittaa majoittavasi matkustavaisia, olet EHKÄ halukas ottamaan yöpyjiä, mahdollista on myös, että voit kutsua/lähteä kahville tai käydä esittelemässä vierailijoille kotiseutuasi. Ja vastaavasti matkailijana voit kaivata majoitusta tai paikallista opasta. Ja kaikki tämä, ilman että raha vaihtaa omistajaa.

Yhteistyö alkaa sillä, että rekisteröidyt organisaation sivustolla, luot itsellesi profiilin ja päätät mitä haluat. Osaa rekisteröityneiden tiedoista pääsee katselemaan ilman, että olet itse rekisteröitynyt, joten mielikuvia toiminnasta saa katselemalla sivustoja ihan vapaasti. Profiilien muokkaaminen on aina mahdollista ja erotakin voi, jos toteaa, ettei sittenkään kiinnosta. Majoittajana voit aina itse päättää, otatko ketään kotiisi, samoin paikkojen esittelijänä se on sinusta kiinni: jos ei ole mahdollisuutta toimia matkalaisten oppaana tai opastajana, niin kohtelias kieltäytyminen ja asian pitäisi olla sillä selvä. Vapaaehtoisuus on homman keskeinen ajatus, pakkoa ei ole, mutta jos ole luvannut jotain, niin kyllä tapoihin kuuluu hoitaa homma loppuun, tai ainakin kotuuajassa ilmoittaa muutoksista.

Itse olen ollut mainituissa organisaatioissa mukana muutamia vuosia ja lähinnä majoittajan tehtävissä. Liikenteessä on ollut pääasiassa nuoria ihmisiä, siis alle kolmekymppisiä. Mutta olen minä majoittanut puolalaisen perheen, jossa vanhemmat olivat minun ikäisiä ja jouluglögillä kävi liettualaispariskunta, jotka olivat päälle viisikymppisiä, mutta suurin kiinnostus ilmaisen majapaikan löytymiseen on nuorilla opiskelijoilla. Olen luonut profiilini Rovaniemi kotipaikkanani. Rovaniemi kohteena on todella suosittu, niinpä etenkin heinä-elokuussa ja joulukuussa tulijoita on enemmän kun ehtii majoittaa kokopäivätoimisesti. Jotkut kyselevät kuukausia etukäteen, jotkut päivän pari ennen saapumistaan, joten päätöksiä on voinut tehdä miettien mitä on suunnitelmissa. Ja ehdollisena, eli otan yhteyttä/varmistan myöhemmin. jos majoittajana toimiminen onnistuu.

Minun kohdalle on sattunut ihan asiallisia kyselijöitä ja vieraita, he ovat myös olleet kaikki kovasti erilaisia, joten monenlaista olen kuullut ja nähnyt. Osalla on ollut patjat ja makuupussit mukana, osalle olen luvannut patjat ja petivaatteet talon puolesta. Jotkut ovat tuoneet tullessaan tuliaisia kotimaastaan, osa on ollut aktiivisia kyselijöitä ja keskustelijoita ja kovasti kiinnostuneita suomalaisesta elämästä, osalle on riittänyt petipaikka yösydännä. Kaikki ovat olleet kiitollisia saamistaan käytännön vinkeistä Suomessa matkailuun. Osa on ollut liikkeellä omalla autolla, osa julkisilla kulkuneuvoilla, onpa pari liftariakin tullut majoitettua. Yleensä kaikki ovat olleet valmiita itse tulemaan antamaani osoitteeseen, mutta olen myös ollut vastassa siellä-sun-täällä ja jopa tarjonnut kuljetuspalveluja, ihan omaan piikkiin.

Kuvioonhan siis kuuluu, että kaikki on vapaaehtoista ja periaatteessa ilmaista, mutta se on isännästä ja vieraasta kiinni, mitä sovitaan. Eräs amerikkalaispoika esitti heti tullessaan, että käydäänkös yhdessä kaupassa, ja ostetaan päivällistarvikkeet puoliksi, niin hän saa suomalaista tyypillistä kotiruokaa, jos sopii kiitos. Espanjalaispariskunta halusi valmistaa espanjalaisen illallisen ja tarjota siitä minullekin, itävaltalaisvieraat puolestaan halusivat maksaa pikkuisen bensoista, kun käytin heitä napapiirillä ja kuljetin asemalta kotiini ja takaisin. Periaatteena on ollut, että kaikille kävijöille tarjoan jotain suomalaista, jos ei muuta niin omaa seuraani, hyvin on päästy yksimielisyyteen siitä, mitä palveluja yhteistyöhömme kuuluu, eikä kukaan ole olettanut että tämä olisi täysihoitola.

Australiassa ja Uudessa-Seelannissa pääsen kokeilemaan millaista on olla vieraana. Ainakin Melbournessa ja Christchurchissa on sovittu majoitukset paikallisten kanssa, mahdollisesti myös Sydneyssä ja muuallakin, kun päätämme tarkemmin reittimme. Ja sitten vielä majoitusta tulevat meille tarjoamaan muutamat perheet HelpX:n kautta, joka sitten onkin oman kertomuksensa aihe, joskus lähipäivinä/-viikoina.

TJ 11 ja TJ 16, riippuen siitä miltä kantilta asiaa katsotaan.

Kiitos vastauksista viestiini

Kun harrastin vähän tiedotustoimintaa, niin heti oli muutamia tyrkyllä sivuja lukemaan. Tervetuloa mukaan. Essin toiveesta parantelin vähän karttakuvan kokoa, ehkäpä se nyt on paremmin luettava ja siitä saattaa saada selvääkin.

Kiitos vaan kiinnostuksesta tähän saakka, koetan kehitellä lisää sopivaa ja aiheeseen kuuluvaa luettavaa viikonloppuna Rovaniemellä.

Ja säistähän voi aina muutaman kommentin loppuun heittää:
Melbourneen luvattu päiväläpötilaksi (3.2.) +25C, yöllä vaan +13, Ulurulle (siis se kivi siellä..) päivälle + 35C ja huomiseksi(4.2.) n. +40 ja risat!
Ja oli siellä sentään jotain joka meitä vähän lohduttaa: Sydneyn lähellä Blue Mountains' n alueella sataa huomenna rankasti ja lämpötilan pitäisi olla vain +12 eikä viikonloppuna pitäisi nousta ollenkaan 2o asteen yläpuolelle.

Että sellaista näillä kolmenkympin pakkasilla siellä toisella puolella maailmaa.