Raha-asiat melkein järjestyksessä ja autoiluarpajaiset menossa

Koillismaan työ- ja elinkeinotoimisto ystävällisesti lähestyi tänään kirjeellä, jossa oli tieto, että vuorottelukorvauksen maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä. Eli kun työttömyyskassani vielä saa minun tilinumeron, niin kuukausittainen korvaus vapaanvietosta on tulossa, todella mukava lisä tulonmuodostukseen nyt lomakeväänä. Mahtava järjestelmä, että voit vapaasta vielä saada korvauksen, toki pienenmmän kuin työttömänä ollessa, mutta mielestäni ehtottomasti kohtuullisen näissä olosuhteissa. Ajatlekaa kuinka hyvin meitä kohdellaan tälläisen asian suhteen, turhat urputukset siltä osin pois. Vaikka korjattavaa onkin joissain yhteisesti hoidettavissa asioissa.

Toinen päivän kuuma teema on ollut vuokra-autojen metsästys. Erilaisten surffailujen ja sivustoihin tutustumisten kautta olen haarukoinut vuokra-autoja retkeämme varten. Tiedoksi voin kertoa, että useimmat autovuokraamot rokottavat surutta ulkomaalaista auton vuokraajaa: viikon henkilöautovuokraan saattaa tulla melkein 150 euroa lisää vain sen vuoksi, että vuokraaja ei ole aussi tai kiwi. Onneksi joku ytitys on ymmärtänyt olla lisäämättä noita maksuja, ja taidamme säästää muutaman satasaen käyttämällä ko ulkomaalaisystävällisiä firmoja.

Seuraava kiperä kysymys on: otetaanko automaatti- vai manuaalivaihteinen auto. Puolensa ja puolensa, hauskuutta jokatapauksessa luvassa, koska liikenne on vasemmanpuoleista. Omat viimeiset kokemukset aiheesta ovat Maltalta ja Walesista viiden vuoden takaa, silloin tosin vaan istuin kyydissä. Nyt pitää sitten hankkiutua rattiin ja eka kertaa koettaa tajuta katsoa asioita autoilijana naapurikaistalta. Odotan mielenkiinnolla ensi maanantaita.

Onneksi asiaan on voinut hakea pikakoulutusta googlen karttahaun kautta, siellä meitsi on ajellut kuulkaa monta kymmentä kilometriä Melbournen katuja ja Tasmanian vuoristoteitä ja hakenut tuntumaa miten asiat tapahtuvat ja miten missäkin risteyksessä kannattaa toimia. Ei ihan kauheeta näin tehtynä, onneksi. Olen toiveikas! Ja ajatelkaa kuinka paljon helpompaa oikeasti on mennä perille, kun jonkinlainen käsitys siitä, millaisesa maastossa liikkuu. Näin se maailma pienenee ja lähenee ja muuttuu tältäosin ainakin vähän paremmaksi.

Pakkaaminen on melkein tehty, työelämässäkään ei paljon keskeneräisyyksiä ole, joten hyvillä mielin jatketaan neljä jäljellä olevaa työpäivää.