Friday in Te Puia - Kia Ora

Sitten viime kirjoituksen on siis levätty työnteon jälkeen.  Illalla olimme päästä uimaan paikallisen maorin kanssa, mutta pool olikin varattu, niin uintikeikka peruuntui.  No siitä tuli kuitenkin ilta, jolloin juteltiin kaikenlaista elämästä eripuolilla maailmaa ja pääsimme myös internetin kautta esittelemään kotiseutujamme kaukana siellä. Ja sitten myös selvisi, että päivä ei ollut sijunut ihanilman vaurioita, aurinko oli ottanut tosi hyvin selkään, ja kirkkaamman soritin punotusta oli havaittavissa. Nukkumista se ei kuitenkaan haitannut.

Eeva ja  50v päivän vieraat emäntämme Robyn ja ystävänsä John

Perjantain varsinainen ohjelma oli vierailu Uuden Seelannin maorien taide- ja kulttuuri-instituutissa eli Te Puia'ssa.  Instituutti sijaistsee ihan Rotoruan kaupungin keskustan tuntumassa ja alueella on myös kuumia lähteitä ja kiehuvaa mutaa sekä kolme aktiivista geyshiriä.  Osallistuimme  puolen tunnin mittaiseen konsertiin, jossa esitettiin tällä kertaa tervehdysmusiikkia, opastettiin naisille ja miehille tyypillisiä maoritaitoja musiikin saralla. Emme olleet lavalla, mutta hengessä mukana katsomossa, johtajamme John (vierailla pitää maoriperinteen mukaan olla aina johtaja, joka johdattaa joukkonsa kyläilemään) oli esimerkillinen johtaja ja kävi myös harjoittelemassa tyypillistä uhoamista, siis meidän turistien mielestä, lavalla.

Kulttuuriesityksen jälkeen oli vuorossa tunnin mittainen opastettu kierros instituutin puunkäsittelyosastolla ja väävipuolella sekä kuumien lähteiden, mutakylpyjen ja kiwien luona. Mielenkiitoisin oli ehdottomasti geysihirit jotka alkoivat juuri suihkuta. Ja se kiwi on muuten iso eläin, siis lintu.  Normi valkoisen kanan kokoinen, mutta ei siipiä ja ruskea ynnä karkeakarvainen ja pitkänokkainen. Sitten olikin aika päiväkahville, tai siis kevyelle kenttälounaalle ja tietysti jälkipalaksi oli kakkua ja teetä. Nam.

Rikkiä ja ties mitä

Maa itkee, kuumia lähteitä siis

Maorikylän keskusaukio, juhlasali keskellä ja molemmin puolin perinnerakennuksia´, joita on mm käytetty varastona ja vierastaloina.

Taustalla ikuista lämpöä ja nuoruuden lähteitä maorien uskomustan mukaan

Kun oli tankattu jatkettiin uudelleen tutustumista alueeseen ja nyt nähtiin kunnon suihkut ja mutapurkauksia ynnä haisteltiin rikin ja ammoniumin haljuja, joita oli tarjolla runsain mitoin. Jos olisi ollut kuumempi päivä, voisi olla, että olisi alkaut jo tehdä huonoa oloa se haju.  Mutta nyt meni hyvin. Ja siitä voikin sitten päätellä, että hajut ja lämpö näistä kuvista mitä lähetämme puuttuvat, ne täytyy käydä kokemassa paikanpäällä. Tervetuloa vaan.  Olen monta kertaa aikonut sanoa, että unohtakaa Australia ja tulkaa suoraan Uuteen Seelantiin, mutta eihän se nyt ihan niin tietysti ole, mutta ei kannata jättää missään tapauksessa Uutta Seelantia väliin, jos tälle kulmalle sattuu.

Miesten käsityötaidon näyte maorikylässä

Tuolla kulttuurireissulla meni melkein kuusi tuntia, niipäs päivä oli aika valmis ja siirryttiin taas tänne täysihoitolan puolelle pitämään yhteyttä sukulaisiin ja tuttaviin korttienkirjoittamisen ja skypettämisen kautta. Niin ja pääruuaksi oli tänään porsaan kotlettia lämpimällä omenasoseella, se on paikallinen traditio, ettäs tiedätte. Eilen meni vieran kanssa myöhään, nyt tuo siskoni tuossa esittää nukkumaanmenoa, joten kohta mennään sänkyyn ja kello on vasta yhdeksän illalla.  Joten hyvää yötä meille ja iltapäivää teille.

.