Sunnuntaipäivän juttuja

Picton jää taa, huomaatteehan minut kuvassa!

Hämärä on kuva, mutta niin on suhdekin outo..

Olemme Pohjoissaarella ja Uuden Seelannin pääkaupungissa.  Matka alkoi aamulla aikaisin  kahdeksan minutin kävelymatkalla Villasta Bluebridgen (Lue: paikallinen Viking Line) matkustajaterminaaliin Pictonissa. Teminaalissa minulle esittäytyi ranskalaisherra, joka sanoi nukkuneesa Eevan kanssa yhdessä Kaikourassa, mielenkiintoista. Tarkennus tähän tuli vielä Eevalta, että oli niitä kuuleman muitakin  .... No matka jatkui viileissä, paikotellen jopa kylmissä, tunnelmissa.  Eeva puki jopa vanttuut käteen, katso kuva!

Huomaa viileä tunnelma, vai ilmanala?

Matka saarelta toiselle kesti vajaan neljä tuntia ja oli onneksi tasainen mernkäynti, maisemat ihan kun kotona Ruotsinlaivalla, paitsi oli vuoria niissä saarissa, joita ohitimme ja lähtö sekä päätepisteet olivat eräänlaisissa poukamissa.  Oliko siis mitään muuta yhteyttä kuin vesi näillä matkoilla ja niillä kotimaassa?  Ei vissiin. Matka siis eteni sujuvasti ja laivaan  satamassa buukatut laukutkin löysivät toiselle rannalle ilman minkäänlaista vaikeutta.  Matkalla oli muuten mukana jokin nuorisoseurue, jossa nuoret miehet olivat pukeutuneet erittäin asiallisesti, tästäkin todistusaineistoa kuvissa.  Ja Heikille ja Teemulle vihjeenä mainittakoon, että mies puku päällä on aika kovaa kamaa ja pärjäsi näillä markkinoilla nuorten naisten silmissä tosi hyvin.

Sitten tukikin mieleeni, että piti jo edellisessä kirjoituksessa sanoa paikallisesta käytännöstä matkojen varauksissa.  Mihinkään et juuri pääse, ilman että ilmoitat jonkin nimen ja parhaassa tapauksessa myös puhelinnumeron ja osoitteen.  Kaikkien  linja-automatkojen varausten yhteydessä on pitänyt kertoa nimi, ja oikeastaan kaukoliikenteen busseihin ei oteta ilman, että matka on etukäteen varattu ja maksettu.  Tuntui ensiksi ihan oudolta hommalta, mutta nyt siihen on jo tottunut, ja oikeastaan kiva jututtaa aina ensimmäiseksi kuljettajaa ja kertoa oma nimi ja sitten sitä äännellään siinä puolin ja toisin. Sama nimikäytäntö oli myös kirjastossa, kun varasin nettiaikaa, etunimi riitti silloin, ja niin se taisi Eevallekin riittää kun varaili delfiini ym retkiään.  Siis ETUNIMI näissä matkavarauksissa poislukien bussit. Ja toisaalla sitten lisää kuvia niistä Eevan harharetkistä itärannikolla viimeviikolla.

Wellington olikin sitten heti suurkaupungin näköinen kun tänne saavuttiin, keskustassa muutamien pankkien ja  vakuutuslaitosten ym itseään tärkeänä pitävien yritysten konttoreita. Eikä ne olleet mitään kaksikerroksisia. Toisaalta äkkiä rakennusten kerrokset vähenivät kun ihan keskustasta siirryttiin noin kilometri poispäin.  Entiseen oli kuitenkin tuttua se, että esimerkiksi autoliikkeet, siis autoja myyvät liikkeet ovat täällä aikalailla keskustoissa tai ihan liepeillä, niitä ei ole piilotettu minnekkään teollisuusalueiden nurkille.  Ei ne ovat pääteiden varsilla, kaupunkien keskustoissa ja sinne varmaan on helppo poiketa ostoksille vaikka ruokatunnilla.  Wellingtonissa silmiinpistävää on se, että jos kaupunkia ei rajoita vesi, niin ainakin vuoret ympäröivät ja taloja on lykätty sinne rinteille entiseen malliin, lentokenttä on noin 5 km päässä yhden mäen takana ja nousut näkyvät tänne keskustaankin, joo ja kiitorata alkaa/loppuu taas veteen...

Täällä osataan sotkea rakennuksia, mielestäni tyylikkäästi, kuva on yhden kuntoklubin seinästä

Lasten leikkipaikkasataman ja bisnesskeskuksen välissä

Näköaloja täältä siis löytyy kunhan saa itsensä tuonne rinteille, ja huomisen maanantain ohjelmassa olisi sitten sinne kipuamista. Tänään olemme vaan pyörähtäneet kaupungissa pöllöostoksilla ja kuvailemassa muita koruja, joita voisi kuljettaa mukanaan Suomeen tai Hollantiin. Keskusta oli oikein kompaktin tuntuinen ja ilman karttaa löydettiin kaikki muut paikat paitsi vessat hyvin, ja vessatkin löytyivät lopulta ihan helposti. Joo ja täältä meidän retkeilymajasta löytyy myös yhdet makeat maisemat: kun ajat hissillä tai kuntoilet kuudennessa kerroksessa sijaitsevaan pyykinpesuhuoneeseen sieltä on huoppeat näköalat merelle.  Pesula on muutenkin hyvin varustettu, siellä voi kuunnella musiikkia ja tietokonekin on, pyykin valmistumista odotellessa, halukkaiden käytössä siellä pesukoneen ja kuivausrummun välissä.

Eevan taas aikonut minut jättää, ainakin tilapäisesti, jäämme odottamaan raporttia asiasta myöhemmin ohjelmassa. Joka koostuu tällä viikolla lisäksi matkasta Taupoon ja Rotorualle, jossa sitten pitäisi vähän tehdä työtä elämisensä eteen. Ja sitten olis ne 50 v päivät eikä kukaan ole ilmoittanut olevansa tulossa?!