Keskiviikkopäivä on vietetty ihan reilusti laiskotellen ja lomakohteen tarjontaan tutustuen: siis makoiltu sisällä ja ulkona, luettu roskaromaaneja ja koetettu olla niinkuin lomalaiset ainakin ilman aikataulua.
Tunnustan aamulla heränneeni joskus ennen kuutta ja pian sen jälkeen kävin katsomassa auringonnousua hotellimme vieressä olevalta näköalapaikalta. Paikka oli tietysti ihan erilainen kuin edellisaamuna, ja pilviäkin oli taivaalla sen verran, että aamuruskoa niissä oli nähtävissä. Ja toisen paikallisen maankohoaman eli Kata Tjutan saattoi tänään nähdä lähempää kuin eilen. Tämä Kata Tjuta tunnetaan myös Olgas -nimellä ja on itseasiassa korkeampi kuin Uluru (Ayers Rock).
Pool |
Kata Tjuta aamuautereessa |
Eilen kävimme siis sellaisella ohjatulla kävelyllä Uluru-Kata Tjutan kansallipuistossa, käytännössä Ulurun juurella. Reitin varrella oli erilaisia anangujen , siis meille tutummin aborginaalien pyhiä tai muuten merkityksellisiä paikkoja. Anangujen elämään ovat aina liittyneet merkityksellisinä sellaiset asiat kuin perinnön siirtyminen sukupolvelta toiselle vanhemmilta oppimalla, ei niinkään koulua käymällä vaan elämällä anangu elämää. Misten jutut oli miesten juttuja ja naisten jutut naisten, ja niitä ei sotketa keskenään. Asiaan liittyy ja on aina liittynyt tasa-arvo sukupuolten välillä. Ja merkittävää on ollut, että toisia on kuulunut kunnioittaa, koska kaikilla on ollut oma merkittävä osansa elämän- ja maailmankierrossa.
Oppaamme Jaana ja paikallinen poikien riittikoulu |
Nsiset välittivät perintöään tässä syvänteessä |
Ananguilla on satoja kieliä Australiassa ka etelän ja pohjoisen alueen anangut eivät ymmärrä toistensä kieltä eivätkä idän ja lännen, naapurialueella asuvaien kielet ovat lähempänä toisiaan ja niitä yleensä ymmärretään. Anangut ovat luonnonkansaa, joka eli luonnon ehdoilla ja luonnosta saatavalla ravinnolla. Mitä erilaisimpia kasveja on opittu käyttämään niin ravintona kuin tarve-esineissä, metsästystä on harrastettu luontoa ja eläinkuntaa säästäen. Toisaalta huonoja tapoja on ollut ja niitä on oikein hyvin opittu meiltä valkoisilta.
Kansallispuiston tarina on sellainen, että valtio on vuorkannut maan alkuperäisiltä asukkailtaan 99 vuodeksi ja puistoa hallinnoi 12 henkinen johtokunta, jossa on neljä anangu miestä, neljä anangu naista ja neljä ei anangua. Heidän johdollaan tehdään alueella suunnittelua toiminnan kehittämisestä; anangujen elämänmuodon ja paikallisen luonnon kestävän kehityksen takaamiseksi. Opastuskeskuksessa on sekä kansallispuiston maan- ja geologiatietoa että toisaalta alkuperäiskansan elämän esittelyä sulassa sovussa toisensa kanssa. Esimerkiksi oppaana saattaa olla sekä kansallispuiston työntekijä että anangu yhdessä. Oppaastamme päätellen kaikki ihan vilpittömästi pyrkivät siihen, että 400 000 vuosittaisen alueella kävijän olisi mahdollista tutustua erityiseen maailmanperintökohteeseen ja samalla voitaisiin taata ananguille heidän perinteisesti sanoisiko meikäläisittäisin pyhän paikkansa perinteisen käytön jatkuvuus vierailijoista huolimatta. Ei helppo työ meidän 'kaikki on kaikille yhteistä ja heti nyt' -ihmisten keskuudessa, onneksi ymmärrystä ja halukkuutta etsiä yhteystä tietä löytyy suurelta osalta vieraista ja ananguista.
Lomalainen terassilla |
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti