Karkauspäivä

Keskiviikkona aamulla saimme vihdoin nettiyhteyden taas toimimaan, ja niinpäs aamu menikin juoksevia asioita hoitaessa. Varmistelimme seuraavia vierailukohteita ja välitimme viestejä muualle maailmaan. Kun ne jutut oli hoidettu oli jälleen aika tutustua ympäristöön.

Noin kolmenkymmen kilometrin päässä majapaikastamme (Metsäkylästä katsoen Taivalkosken kirkonkylällä!), Morningtonin kaupungissa, järjestetään keskiviikkoisin markkinat kaupungin pääkadulla. Myyjinä on paikallaisia tuottajia ja käsityöläisiä, myös kaupat vievät tuotteitaan ulos kadulle myyntiin. Ihan selvästi alkaa olla syksy, oli näet kesävaatteiden alennusmyyntejä ja maatilatuotteissa kaikenlaisia pikkelsejä ja säilykkeitä. Mieleen tuli meikäläisittäin kaupungissa vietettävät katumarkkinat, ainakin Rovaniemellä elokuussa järjestettävät ovat kovasti samantuntuiset.

Iltapäivä oli kohtuullisen pitkällä, kun markkinoilla kiertelimme, ajatuksemme oli vielä jatkaa muuallekin kiertoajaeluamme, mutta istahdettuamme paikalliseen (yhteen todella monista) kahviloista ja aikamme mietittyämme päätimme, että loppupäivä levätään. Kahvilassa oli muuten työntekijänä kanadalaistyttö, jota jututimme pitkään. Hän oli maassa työ ja loma-viisumilla ja kaipaili kahden kuukauden jälkeen kovasti kotiin Halifaxiin. Tuollaiset opiskelijoiden lomat, joihinn saa sisältyä työskentelyä ovat täällä kovasti yleisiä, erityisesti turistialan paikkoihin tulee ulkolaisia nuoria.

Me kun olimme päättäneet palata lepäämään, niin nokkaa koetettiin kääntää kohti Boneota. Ennen sitä kuitenkin täytyi pysähtyä meren rantaan katseleman tänne tyypillisiä uimamajoja rannalla. Kaikissa korteissa ja esitteissä on niitä pieniä monivärisiä puumajoja hiekkarannalla. Nyt nähtiin niitä ihan oikeasti livenä, vähän, mutta edustavia. Satuimme sellaiselle rannalle, jossa piti myös käydä tutkimassa miksi rantapenkereen hiekka/kalliot näyttivät punaiselta, ja siinä sitten taas testattiin opettajan selitystaitoja. Ope tietää kaiken -perustelua käyttäen metkaseurani ystävällisesti tivasi: miksi tällaista ja miten ne ovat muodostuneet jne.. En tarkkaan tiedä paikallisia asioita, mutta sen tiedän miten muualla vastaanvannäköiset jutut ovat kehittyneet. Asia laitettiin jatkoselvittelyyn! Ja samalta rannalta pääsimme myös näkemään Melbournen keskustan, korkeat talot näkyivät nyt selvästi horisontissa ja jos olisi ollut vielä kirkkaampi päivä, niin varmaan muutakin olisi siellä kaukaisuudessa erottunut.

Sitten vihdoin lähdettin ajelmaan majapaikkaa kohti, kartanlukija ei ollut hereillä ja niinpäs lähdin ajamaan tavoilleni vastaisesti väärään suuntaan. Onneksi itse tajusin kymmen kilometrin jälkeen, että ei tänne, siis käännös ja takaisin. Ja vielä melkein täällä 'kotikulmillakin' valitsin väärän kaistan ja taas tehtiin 'lenkki'. Hirveesti hävettää tälläiset töppäilyt, mutta täällä ajetaan väärää kaistaa ja liikenneympyröissä on vähän eri kaistajaot , aurinko paistaa värästrä suunnasta ja muutenkin ollaan kaukana kotoa, eli seli seli.

Päivän vakio-ohjelmaan kuuluu kaupassa käynti. Elämme paikassa, jossa huoneistoissa on keittiö ja asukkaat huolehtivat pääasiassa itse ruokansa. On täällä toki keskiviikosta lauantaihin auki oleva ravintola ja kahvila-baari-grilli, mutta mielenkiintoista niiden käytössä on, että jos aikoo mennä sinne syömään, niin varaukset tulee tehdä ilta viiteen mennessä. Baariin voi toki poiketa sen aukioloaikana vapaasti. Kaupassa sitten taas seilailtiin hyllyjen välissä ja etsittiin paikallistaa ruokaa, onhan seurueessa kaksi enemmän ja vähemmän maatalousalan ihmistä. Minulle olisi kelvannut hieman erilaiset pöperöt, mutta nämä rouva ja neiti luettivat etiketit joita eivät nähneet lukea minulla, ja silloin ei juuri E-koodeja ostoskassin ruuista löytynyt. Paikallinen tarkoitti sitten tällä kerralla kengurun lihasta valmistettua pihviä maissin kera. Eilen bongattiin kuollut kenguru ja tänään sitten syötiin kengurua, joku voisi luulla, että niin tietysti, mutta liha tuli kyllä ihan kaupasta!

Ennakkoluuloja ei ollut ja jauhelihapihvit kengurunlihasta olivat oikeasti todella maukkaita, eikä niissä ollut mitään erityisen outoa makua, totesimmekin ruuan lopuksi, että tätä voisi syödä toisenkin kerran. Katsotaan miten meidän tuleva BBQ ilta tulee edistymään, eli ehkä siellä sitten, tai jossain muussa yhteydessä tutustumme uudelleen ko ruokalajiin. Sen verran ruuista pitää sanoa vielä tuolla kaupan hyllyillä ,että pääasiassa täältä suunnalta olevia ruokia on tarjolla. On toki muutama muualtakin tuotu tuote, mutta liekö paikalliset tiukat maahantuontisäännökset vahvasti vaikuttaneet paikallisten tuotteiden runsaaseen esilläoloon. Ja löydettiin me sieltä hyllystä Valion lisenssillä valvistettua jugurttia, se oli laktoositonta tuotetta, joita muuten on aika niukasti. Muitakin VAALIA- merkkisiä maitotuotteita löytyi, ja kaikissa oli sama Valio-viittaus. Hyvä Suomi!

Lepoa piti olla, mutta kyllä täytyy tunnustaa, että ilta meni tulevia suunnitellessa ja todella kovaa tuulta kuunnellessa. Jos päivällä oli aika tuulista, niin illalla tuuli ihan kuin myrskyn edellä, sadetta ei silloin tullut, mutta yöllä sitten taas satoi. Päivä oli tuollaiseen kaupunkikävelyyn ihan sopiva, joten emme erityisesti kaivanneet auringonpaistetta, sellan parikymmentä lämpöastetta riitti oikein hyvin kylmästä Pohjolasta tulleille. Ja jos ei vielä ole kerrottu niin nämä paikalliset ovat oikeasti tosi kohteliaita ja miellyttäviä ja ihastelevat vilpittömästi meitä kaukaisia matkalaisia, se saatiin jälleen kokea. Täällä tuntee olonsa aika tervetulleeksi.