Siirtymä Sydneyn suurkaupunkiin sujui jouhevasti junalla, Ja voitteko kuvitella, että parin tunnin matkaan sijoitimme kokonaista 8 dollaria 20 senttiä, eli äkkiä laskien vajaa 7 euroa. Miten on Valtionrautatiet: mihin vastaavalla hinnalla pääsee vaikkapa Helsingistä?
Kun saatiin kamat jemmaan linja-autoasemalle (juna-aseman säilytyspaikka oli täynnä) niin matka jatkui ainoaan koohteeseen joka meillä Sydneyssä oli, eli sinne Circular Quayn pysäille katsomaan kaupungin ylivoimaisia nähtävyyksiä. Ennakkosuunnitelma oli että vesille ja sieltä sitten katsellaan maisemia. Ja niinhän se menikin.
Captain Cook cruises tarjosi meille puolentoista tunnin ajelun keskeisillä paikoilla sataman ympärillä, haisteltiin rikkaiden rantojen tuulia, ihailtiin Oopperataloa eri puolilta ja siltaa saattoi myös ihailla eri suunnista. Omaa elämääni hieman hidasti se, että aamutuimaan olin vähän kolhinut kameraani Katoombassa ja se ei oikein suostunut kaikkiin kuvanottoihin joita suunnittelin. Eli nyt täytyy tyytyä suurelta osin matkaseuran ottamiin kuviin ja käydä kamerakaupassa mahdollisimman pian.
Eikä tämä suinkaan ole eka kerta kun kamera menee rikki reissussa. Kaksikymmentä vuotta sitten Agrassa Intiassa, Taj Mahal - monumentin oikean takaminareetin juurelle pudotin järjestelmäkameran ja siitä tuli kerrasta entinen kamera (onneksi objektiivi selvisi hengissä). Nyt ei onni ollut ihan yhtä huono, mutta ei tämä nyt oikein mukavaakaan ole, kun pitää vaikka mitä loitsuja lukea ennen kun kamerani suostuu kuvia ottamaan. No ollakseen satasen kamera, on se neljä vuotta hyvin minua palvellut, eli uuden aika alkaa ollakin.
Aurinkoisen meriretken jälkeen siirryimme tuttuihin formula maisemiin lentokentälle ja täällä huomasi, että on osunut muutama auringonsäde käsivarsiin ja olalle, joten rusketusraidat on hankittu! Voipi olla että lisää on tulossa, sillä ennusteet Ulurulle ovat päälle kolmenkymmenen ja auringon pitäisi paistaa. Kuuluisaa toimittajalegendaa jälleen lainaten: näihin kuviin- näihin tunnelmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti