Vuorokausi täällä Australian punaisessa keskuksessa on takana. Eilen kun tulimme oli miellyttävän lämmintä ja pilvistä (29 astetta ja vähän tuulta) , tänään on sitten lämpötila noussut päälle kolmenkymmenen ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Jollekulle tämän on ihannekeli, meikäläinen meinaa uupua varjossakin ollessa. Mutta ei voi ite tänne on halunnut.
Ja siitä ei todellakaan ole kiinni, etteikö täällä olis aika mahtavaa. Siis onhan se ihan käsittämätöntä miten täällä on tuollaisia kiviröykkiöitä tai yksittäisiä kiviä. Aika niitä on muovannut noin 500 miljonnaa vuotta sitten (meniköhän vuosiluku oikein, suunnilleen ainakin) viimeisimmät suuret muutokset ovat tapahtuneet. Tietysti aika ja ilmastot ja me kulkijat omalta osaltamme hieman sitä yhäkin muokkkaamme.
Teimme eilen illalla ja tänään aamulla tyypilliset turistireissut, eli kävimme katsomassa auringonlaskua ja -nousua näköalapaikoilla. Aika vakuuttavaa kun väkeä on kuin pipoa tietyillä paikoilla tiettyyn aikaan, me autoilijat olimme omilla paikoillamme ja bussiväki toisaalla. Ja kamerat räpsyivät. Illalla oli pilvistä ja se teki oman säväyksensä kuviin, nyt aamulla kuvattiin kirkkaassa säässä. Ovat kyllä tosi erilaisia nuo jutut, täytyy katsoa, joskos illalla saisi pummattua jostain kyytiä kirkkaan ilman auringolaskuun ja vois tietysti toivoa, että auringonousu olisi jompana kumpana jäljelläolevana päivänä pilvinen, niin näkisi senkin.
Viikonlopuksi on luvattu sadetta, se on kuuleman mukaan harvinaista täällä, paitsi nyt on satanut, joka näkyykin kuvista, joissa on aikalailla vihreää. Kävimme auringonnousun jälkeen ilmaisella opastetulla aamukävelyllä kansallispuisto oppaan Jaanan johdolla. Jaanan sen takia, että hän on puoliksi suomalainen, ei tosin puhunut suomea, mutta tunnustautui puoliksi suomalaiseksi. Aamulla onnistuin bongaamaan vanhemman pariskunnan jotka olivat suomalaisia ja tuon mainitsemani aamukävelyn loputtua ohikulkeva naishenkilö tuli ilmoittautumaan suomalaiseksi hänkin. Oregonista USAsta kotoisin olevan matkalaisen juuret ovat Turussa, Suomessa hän ei vielä ole ehtinyt käydä, toivotettiin tervetulleeksi.
Tässä siis ensitunnelmat lämpöisestä Yularan kylästä, joka on paikallinen turistirysä, ainoa paikka jossa täällä saa mitään palveluja ja pystyy laillisesti majoittumaan. Kaikki jutut on keskitetty yhteen paikkaan, mikä tietysti tuntui ensin ihan kummalliselta, mutta nyt huomaa, ettei ole mitän järkeä laajemmalle mitään järjestääkään. Hinnat tosin ovat kohdallaan, mutta tänne ei köyhät ja kipeät kovin usein tule! Seuraavaksi lupaan kertoa lisää tarinaa aborginaalien elämästä, sillä siitä kuulimme tarinaa aamukävelyllä ja pääsimme vierailemaan paikallisessa kulttuurikeskuksessa. Anangu on muuten paikallisten alkuperäisasukkaiden itsestään käyttämä nimi, ei tuo meille tutumpi aborginaali. Mutta siitä myöhemmin lisää, ellei tule jotain parempia juttuja sitä ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti