Teksti tulee tanaan ilman pisteita, kun olen paikallisella koneella, joka huonosti tuntee meidan kaikkia kirjaimia, mutta te napparat lukijat osaatte suomentaa hyvin nama, eiko vaan?
Siirryin siis eilen tanne Uuuden Seelannin lansirannikolle. Matka kulki Mc Arthurin solan kautta, joka on ehoton nahtavyys. Ensinakin miettikaapas millainen on esim Metsakylantie, Itapuolentie Tervolassa tai vaikka vanha Lahdentie. Ja lisatkaa siihen paljon mutkia ja korkeuseroa kilometri, niin saatte kasityksen millaisella tiella liikutaan. Ja kun kyseessa on viela paikallinen, yksi harvoista, poikkitie rannikkojen valilla jossa kaikenlainen liikenne liikkuu, niin voitte kuvitella etta oli eksoottista kyytia bussissa. Turvallista kyllakin. Kuvia tulee myohemmin.
Lopulta loysin itseni sohvasurfaamasta noin puolivalista lansirannikkoa Annien luota. Paikka on aika makee: meri toisella laidalla, vuoret toisella ja ymparrilla lammas-, hevos- ja hiehohaat ja yhdella pellolla tehdaan tanaan vuoden viimeiset heinat. Ne paalataan sellaisiin tutun vihreisiin jattilaisen muniin, joita monet teista kotona Suomeesakin ovat nahneet. Aaamulla olivat viela karhella, mutta tanaan paalataan, niin minulle luvattiin.
Ilalla oli kylatiella maitoautoralli, naapurin keskikokoiselta (n800 lehmaa) tilalta vietiin maidot meijeriin. Lypsyaikaa on viela kuukausi, sitten lehmat laitetaan umpeen ja palataan lypsyn osalta asiaan elokuussa. Meijeri on myos kiinni ja maanviljeilijoilla talviloma. Miltas kuulostais koti-Suomessa?
Kyla jossa vierailen on pieni n. 200 hengen yhteiso, jossa on yksiopettajainen kylakoulu ja 16 oppilasta ialtaan 5-10v, isommat viedaan linjautolla 25 km paahan aluekouluun. Kuulostaako tutulta? Mietin jo seuraavaa vuorotteluani: ottaisivatkohan he minut apuopeksi? Mutta taitaa osua se vapaa pahimmoilleen paikalliseen kesalomaan, niin taitaa jaada koulut kaymatta silloin ainakin taalla.
Niin jai viela kertomatta etta talon pihalta nakyy Mt Cooka ja Mt Tasman, jotka ovat korkeimmat vuoret Uudessa Seelannissa. Piha on kuin paratiisista ja talo upealla maulla sisustettu ja minulla kaytossa (melkein) taysin varustettu pieni sviitti... Sanoisin etta paras majoitus tahan mennessa. Merella kavin eilen sen verran, etta kastelin varpaat ja hameenhelmat, perheen kanssa katsottiin auringolanskua. Tanaan taytyy varmaan ottaa reissun uintikeikka etelaisella pallonpuoliskolla Tasmanian meressa.
Toivotan kaikille lukijoille oikein hauskoja kevatpaivia ja palataan kuvien ja teksiten kanssa asiaan kun taas jostain loytyy sopiva viestintavaline.
Hienoa Aikku, että jatkat maatalouteen tutustumista, vaikka me maatalousihmiset emme enää ole seurassasi. Ota paljon kuvia ja kaikki tieto irti ;-). Mukavaa matkan jatkoa! Terkuin töihin lähdössä oleva Pirjo
VastaaPoista