Eilen piti olla päivä, jolloin vaan ajetaan pikaisesti kaupungin läpi lentokentälle ja matkustetaan Tasmaniaan.
Mutta kuinka ollakkaan koin elämäni järkytyksen, kun käännyin ihan suunnitellusti vähän rauhallisemmalle kadulle Melbournessa ja ajattelin, että tuostapas minä vielä vähän näytän tuota puistoaluetta.
Siinä seisoi sitten mies keskellä risteystä STOP -merkin kanssa. Joo pysähdyttiin siihen ja sitten yhtäkkiä tajusin, että ollaan alueella, jossa ympärillä oli aitauksia ja katsomorakennuksia ja EI, minä olen formula-radalla. APUA. Paniikki iski. Takapenkki huusi, että hiljennä, en minä lujaa ajanut, kun siellä luki että slow, mutta olis pitänyt madella (formularadalla?!).
Sen verran järkytykseltä sentään katselin ympäristöä, että tunnistin varikkopilttuut ja näin Sauberin tallin tunnukset ja ehdin lukea ainakin Schumacherin ja Rosbergin nimet. Oikeasti olin ihan paniikissa, miten täältä pääsee pois, ja eihän sitä tietty muuta tarvinnut tehdä kuin ajella eteenpäin edellisten perässä, mutta...
Joo sellainen autoretki siellä keskustan tuntumassa Melbournessa, ja varsinaiset kisat on vasta kahden viikon kuluttua, ja minä jo testasin reitin: kuiva oli keli ja pito hyvä.
Sitten käytiin kaupungilla katselemassa parit nähtävyydetkin ja koko ajan tuli kuittailua, että uudelleen ja toiseen suuntaan, niin kuvataan videolle, EI VARMASTI. Eikä ajettu. Sensijaan ajettiin 10-kaistaista M1 tietä pois kaupungista ja menokaistat oli kaikki ihan täynnä. Pahin ruuhka jossa olen ajanut, ja minä kun tykkäsin, että silloin kerran Saksassa kolme kaistaa matelemalla oli paha. Mutta tämä oli oma juttu kun olin kuskina.
Auton palautus sujui hyvin ja muutenkin ekat kokemukset paikallisesta liikenteestä eivät olleet pahoja lukuunottamatta sitä järkytystä siellä radalla.
Iltaa myöten päädyttiin Hobartiin, Tasmanian pääkaupunkiin, jossa sitten tänään on kävelty Hirrrveeeen, hirrrveeeen mukavilla markkinoilla ja todettu, että kaupunki on muutenkin meidän kokoinen. Nyt arvotaan huomista, että voiko minut jättää laivasta pois, kun en halua purjelaivaan: pitäisikö minut viedä hoitoon siksi aikaa?
Pilviset kelit on oikein sopivat kaupunkimatkailuun, sitä on ollut tänään jaossa ja makuuhuoneen ikkunasta voi katsella 1270m korkeaa Mt Wellingtonia, joka on sekin paikallinen nähtävyys. Ja matka jatkuu kaupungille täältä erinomaisesti internetpalveluja tarjoavasta kahvilasta. Kuvapolitiikkaan palataan kun kerkeämme valmistella kuvapalveluja. Tämä siskon kone on kovalla käytöllä meillä kolmella matkalaisella, joten kaikkea ei ehdi kerralla. Perästä kuuluu kuvien kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti