Ihmeellisiä maisemia - Uncredible views

Dunedinissa oli kaupungilla liikennejärjestelyjä sen risteilyaluksen vierailun johdosta, mm keskustassa oli muutama katuosuus muutettu osin linja-autopysäkeiksi.  Big cruise ship visiting Dunenidin ment also arrangements at local roads ash here.

Aamulla ehdin käydä pikaisesti katsomassa sen paikallisen museon loppuun, vähän alkoi tulla ähky, oli niin paljon asiaa. Sitten kun tulen tänne uudelleen, sinne pitää mennä katsomaan ne loput jutut. Itseasiassa ennen museota poikkesin paikallisessa presbyteerikirkossa, siinä jonka kuva taisi olla eilisissä jutuissa tai ei. Kuitenkin siellä oli perinnehuoneen työntekijä, jonka kanssa jäin suusta kiinni, valisti minua siitä, miksi Dunedinin talot näyttävät aika hienoita. Syy on se, että melkein sata vuotta perustamisestaan, eikun joku seitsemänkymmentä, kaupunki oli Uuden-Seelannin kaupan keskus, maahantuojat ja suuret liikkeet pitivät pääkonttoreitaan siellä. Nyt on kaikki toisin, ja kaupunki koittaa selvitä vähenevillä yrityksillä ja asukasmäärän hienoisella kasvulla.

Menopelit olivat myös museossa. At the museum you could also see different vehicles.

Niin ja sitten poikkesin pikaisesti rautatieaseman Hall of Fame – urheilumuseoon. Katsokaapas kuvasta mitä sieltä löytyi!

Finnish sports history and also New Zealandish...

Iltapäivällä oli sitten aika siirtyä matkalle kohti (todennäköisesti) viimeistä kohdettani tällä reissulla. Eli suunta Queenstowniin. Heti alkumatkasta tuli selväksi, että silloin kun maata luotiin, on noita erilaisia pinnanmuotoja sattunut tälle suunnalle ihan sopivasti. Löytyy tasaista ja mäkistä, ja kun tultiin pitemmälle, vuorista ja vesistöjä jne. Yhdessä kohdassa tulivat mieleen suunnistavat serkut, joille terveiset tässä, sillä sinne ois voinut tehdä inhoittavan(?) suunnistuskartan jossa rastimääritteenä olisi voinut käyttää pelkkiä kiviä, kallioita ja vastaavia kivenlohkareita, ja sitä aluetta riitti hehtaaritolkulla. Vaikkakin aika hyvää juoksupohjaa oli tarjolla, minä tosin en sinne lähde juoksemaan!


Mitä lähemmäs Queenstownia pääsin sitä huikeammilta maisemat tuntuivat. Ja sitä ne ovat. Vähän on sama olo kuin aiemmalla 'matkaseuralla' joka jo kotiui ja laittoi viestiä, että on itkeä tihuuttanut ikävästä muistellessaan näitä maisemia kotona ollessaan kohta viikon. Siis tuntuu siltä, että ei ole totta ja mistä minä tänne tajusin tulla, haavi auki ihmettelen onko tämä totta. Aamulla lähden ihemttelemään niitä lisää, nyt kirjoittelen parit referenssit ja palautteet ja unta palloon, kun on jo pimennytkin.

Yleiskuvaa puolet siirtyämäväliltä. Half of the way looked like this.

Ja paikoitellen tältä.  Ans at some places it looked like this

Ja tähän vaikka se suunnituskartta. How about orienteerin in this terrain?

Näitä oli laitumella ainakin sata tai kaks tai kolme sataa. There were really many sheep...

Tämä taideteos löyty yhden entisen kullankaivajakylän torilta ja nyt siellä on lisäksi vesivoimalaitos. This piece of art is form a goldminers village that has grown to a small hydropower city.

This is uncredible! As a fellow traveller A from A (greetings!) I may start to feel really blue just because of this uncredible trip and possibility to make it. It has been so full of fantastic things, and this last place looks like to crown my whole travel.

Today I started my day bys visting two museums in Dunedin. Local Settles Museum that already visited shortly and other was Sports museum. Both were really worth visting as whole of the town.


Afternoon I started my trip to Queenstown, my final destination on this trip. During my travel in a comfortable Intercity/Richies -bus it came to my my how different places in the world look like. Like here, lots of hills and mountains and water, back home water yes, but very flat. Yet beautiful in both places. And also how wonderful it is that some of us get to see these different places and also get to tell about them to those who have no possibility to come and see. This my chance to do it. With pictures!