Etelän Edinburgissa

Tämä on paikallisten antama nimi tälle voimakkaasti itseään uudisasukkaiden kaupunkina esittelevälle Dunedinin yliopistokaupungille. Tämä on nyt eteläisin paikka missä olen koskaan ollut, enkä tästä luultavasti enään montaa kymmentä kilsaa etelämmäs matkusta tällä reissulla. Ja onhan tämä kovasti oikean Edinburgin oloinen, samalla tapaa korkeuseroja löytyy, vaikkakin paljon enemmän.

Aamuvarhaisella lähdin liikkeelle Christchurchista ja matkustamiseen meni sellaiset viisi tunti plus pysähdykset, ja eka kertaa tällä matkalla tunnustan nukkuneeni suurimman osana matkasta, tai ainakin torkkuneen jossain hämärän rajamailla. Eilen nimittäin meni lauantai-ilta pitkäksi, kun erehdyin katsomaan telkkaa netistä ja mukaan ottamaani elokuvaa. Olisin toivonut voivani katsoa lauantai-illan kotimaista viihdettä, mutta ei ollut vielä silloin Putousta katsottavana, oli taas yksitoista tuntia edellä. Täytyy tutkia ehtiikös tänään sen katsoa ja riittääkö saldoa, vaan onpas tuota katseltaavaa sitten vielä tarjolla kun tulen kotiin.

Minä olen koko ajan ollut vähän epäileväinen tämän kaupungin suhteen, siis mahtaako täältä löytyä millaista nähtävää. Ensimmäisen viiden tunnin jälkeen olen käynyt sellaissa kohteissa, joista jäi kuva, että on vielä paljon näkemättä. Paikalliseen museoon pitää mennä uudelleen, ehdin sinne vain tunniksi tänään ja näin ehkä noin kolmanneksen näyttelytiloista ja kymmenesosan kaikesta siitä mitä ko paikalla on tarjota. Se on hyvin esillelaitettu ja modernia tekniikka hyväksi käyttävä aikajanaan sitoutuva esittely Dunedinin ja Otagon historiasta. Joka luonnolliseti alkaa maorin kertomuksella maailman luomisesta! Vuori – joki – vene – paikkakunta – suku – alkuisesti kuten heidän esitellessään itseään kuuluukin aloittaa.

Lisäksi poikkesin i-Siten ohjeen mukaan rautatieasemalle, onneksi menin vaikka sitä kohteena ensiksi vähän ihmettelin. Oli muuten tosi hulpee laitos, kuvista saa jotain käsitystä. Lisäksi historiajunilla pääsisin muutaman tunnin retkille, mutta huomenna ei kuuleman kannata mennä, kun on risteilyaluksellinen väkeä kaupungissa. Ja heistä iso osa on jo varannut matkan ko junilla, eli jäljelle jäisi tiistai-aamu kun huomiselle on täytynyt keksiä muuta. Täytyy katsoa millaiset on kelit ja luottaako siihen, että puolituntia riittää puolen kilometrin siirtymään junaretken jälkeen! Edellinen historiajunapaikkakunta oli muuten tuolla pohjoissaarella silloin tullessa, joten ei täällä kovin yleisiä nuo junat ja radat ole, ja kaikki liittyvät kai jollain tapaa luonnonmateriaalien hyävksikäyttöön.

Kelitiedote: tänne iltapäivällä tullessa oli sumuista ja paluu majoitukseen edellisten tutistikierrosten jälkeen oli täydellisesti ajoitettu, vettä nimittäin alkoi sataa juuri kun olin kadun toisella puolella tulossa. Huomiseksi ei ole luvattu sadetta, mutta ehkä kuitenkin enemmän pilvistä kuin aurinkoista. Ja sitten onkin pelkkää epävakaista luvassa seuraavan viikon ajan, lämpötilan pitäisi kuitenkin pysyä liki kahtakymmentä päivisin, katsotaan. Vaan onpas noita kelejä tähän saakka pidellytkin, joten jossain vaiheessa täytyy muutoksen tulla. Tosin kaikki täällä Uudessa-Seelannissa ovat sanoneet, että on ollut huono kesä, siis sellainen minullekin ihan kotoinen eli sateinen. Vaikka siis ei ole vielä pahasti kohdalle osanut märkää, vaan on tässä aikaa vielä toista viikkoa vesisateita katsella.

Sähkön käytöstä tässä hostellissa täytyy kertoa sen verran, että huoneissa on tunnin katkaisijalla varustetut pirstorasiat. Eli jos haluat yöllä ladata jotain, täytyy herätä tunnin välein tökkäämään seinää ettei virran tulo lopu! Tää on järkevää, en tiedä paljonko maksaa mutta hyvä homma. Oli muuten ensiksi työ keksiä miten sähköt tulevat päälle, kun ei ollut sitä tyypillistä hotellikorttijuttua, vaikka kortti olikin oviin. Mutta kun kaikki nippulat koetti niin löytyi, ikkunat tosin täytyi kiivetä yläpediltä itse sulkemaan, niihin ei ole mitään kauko-ohjausta.

Tämä on myös eka kaupunki, jossa on enemmän interet -kahviloita ja vastaavia paikkoja. Netti on selkeästi aikaperusteisesti hinnoiteltu, niipäs mielenkkinnolla odotan mitä tuleman pitää sillä rintamalla kun mennään vielä kauemmas isoista keskuksista loppuviikolla. Nuorisolla jota täällä näkee, siis ainakin turisteilla on lähes kaikilla kännyköissä nettiliittymät ja ei edes ruokaa voi laittaa, ilman että kännykkä on toisessa kädessä. Ihmettelin juuri eräänä päivänä että kuinka paljon jää näkemättä, kun suuri osa matkasta kutenkin tuijotetaan siihen kännykän näyttöön näiden mahtavien maisemien sijaan...

Rautatieasema ulkoa

Sisältä

Lattiat ja..

ikkunalasit olivat asianmukaisesti kirjailtuja

Tämäkin asemalta, tunnistaakos ulkomaan kummityttö tälläisen?

Nämä kaikki ja monta muuta tulivat laivoilla eri aikoina kuka mistäkin tähän maahan uuden ja paremman toivossa.
Nimet ovat tallessa ja löytyvät museon arkistoista ja ovat kaikkien selattavissa ko huoneessa!

Ensimmäisten alueelle tulijoiden esittelyä tässäkin.

Sitten siellä oli tarjolla erilaisten uraa uurtavien tyyppien esittelyjä mm tämä ensimmäinen naislakimies joka sittenmin kuoli Englantiin muutettuaan ja tultuaan kohtalokkain seurauksin jonkin kulkuneuvon töytäisemäksi.

Kirkko keskellä kylää on käymättä

Cadburyn suklaatehdas on IHAN keskellä kaupunkia, ja siellä voi vieraillakin

Vielä asema-aukiolta pohjoisen suuntaan katsottuna maisemia.