Rotorua

Kuvia vanhoilta tutuilta paikoilta  - New pictures old places!

Kuivalla maalla veneellä, mielenkiintoista. Hmm boat on a road?

Maoritervehdys -  Maoris greeting us.

Tyylikkäitä uroita, Eeva: tunnistatko takimmaisen herran?
Handsome young men!

Pohutu.  Kun geyshir suihkuaa siitä tietää, ettei ole vaaraa.
Bacause geyshires are working there is no danger of a big bang!

Käsitöitä  - Handycrafts.

Lisää maoritaidetta.  More  arts from Maori people.

Vaihtoehtoisia joulukoristeita  - Different style of decorating the tree....

Eloisa serenadi keskellä pihaa.
Serenade.

Heti tämän jälkeen tuuli nakkasi niskaan pari kauhallista virkistävää geysihir-vettä!
Geyshis on the back were wet, just after taking this picture I looked like been in a shower!
 

Perjantaina 13 pv Rotorualla -  Friday 13^th at Rotorua.

Varoituksen sana: tästä tuli pitkä tarina, kun istuin huoneen lämmössä auringolta varjossa, pihalla ei nimittäin ole paikkaa, jossa kirjoittelisi, tai sitten pitäis mennä yleiseen puistoon. SIIS tarkoitus oli sanoa, että katselkaa kuvia, niistä löytyy päivän keskeiset jutut. Muu on enemmän mulle itselle, tai joutilaille joita pakkanen pitää sisällä!

Today there won't be English resume, just pictures that tell most of the tings, I try to write later ( maybe tomorrow)  about these things and thougts here in Rotorua.

Matka siis suuntautui perjantain kolmastoista pv kunniaksi vanhaan tuttuun Rotoruan kaupunkiin, joka on reilun tunnin päässä Taurangasta. Paitsi että linja-auto ajoi pitemmän lenkin ja retkeen saatiin tuhlattua reilusti puolitoista tuntia. Opettavainen reissu. Tienvarret olivat alkumatkasta täynnä kiivitarhoja, siis sitä syötävää kiiviä. Metkan näköistä se niiden 'ripustaminen' mutta kai sillä jokin tarkoitus on. Ja sitten se, miten tarhat oli ympäröity korkeilla pensas- tai puuaidoilla. Ei meillä kuusiaidasta saa mitään tuon tapaistakaan aikaisekisi, tai no tiehydessä kyllä mutta korkeudessa jäädään tosi paljon jälkeen. Ja sitten ne maalaismaisemat ja metsät tuossa matkan varrella. Ai että hienoja paikkoja kaikkien nyppylöiden välissä puikehtelevalta tieltä katsottuna.

Sanoinko minä jo joskus aiemmin, että tää on niin oikea paikka olla lomalla. Tämä todella on on! Nyt pitäis rauhottua vaan katsomaan asioita vaikka noiden lehmälaidunten reunalta, eikä yhtään yrittää muuta, mutta kun ei. Vaan kyllä minä vielä hidastan tätä tahtia, jos ei muuta niin ensiviikolla siellä HelpX paikassa. Kun talonväki on töissä ja koulussa, niin en taida muuta kun vetää lonkkaa koirien ulkoiluttamisen ja puutarhanhoidon lomassa. Sitä vartenhan ne lomat on – lomailtavia. Ai niin ja se pitää muistaa lehmien yhteydessä sanoa, että täälläkin ne kulkevat edelleen niiltä mäenrinteiltä ruohoa syömässä ja niillä EI ole eripituiset jalat toisella puolella ruhoa!

Rotorualle tultuani ja hetken retkeilymajaa etsittyäni matka jatkui Te Puian maorikulttuurikeskukseen. Paikka siis oli ennestään tuttu, mutta sinne piti päästä uudelleen katsomaan miten asiat nyt ovat. Pieniä muutoksia oli tapahtunut, mutta pääosin samat jutut. Tällä kerralla tuuli oli navakkaa ja liian liki geyshirejä menneet saivat päiväsuihkun ihan ilmaiseksi. Hauskaa oli, eikä sattunut seurueeseen ketään, joka olisi valitellut kastumista. Niin ja nähtiin kaikki kaksi kiiviä siellä pimeässä. Ja opin kiivirouvista sen, että ne munivat kolmanneksen omasta koostaan olevia munia...

Parhaiten Te Puiasta mieleen jäi se mainio serenadi ja yhteyslauluesitys, minkä sisääntulijat pääsivät seuraamaan, mikäli hoksasivat sitä katsella. Herrahenkilö (maori tietysti) kitaralla itseään säestäen lauloi olettaenkin jotain paikallista laulua ja porttityttö lauleskeli käsittääkseni kertosäkeitä tai muita sopivia kohtia aina kun työltää jousi. Oli muuten aika hyvä konsertti! Ja hauskaa heillä oli ilman yleisöäkin. Melkein parempi juttu kuin kulttuurishow, minkä myös kävin katsomassa. Kyllä mullekin saa tollaisia laulella: minä olen aina sanonut, että minulta saa hyvällä lauluäänellä tosi helposti jalat alta, eli ei muuta kun laulamaan vaan.

Ja se sama huomio kuin viime kerralla eräästä kansalaisuusryhmästä tämmöisissä tusristipaikoissa. Hei eivät joko ymmärrä tai ovat olevinaan ja eivät muka ymmärrä kun selvästi käsimerkeilläkin opastetaan pois tietyilta paikoilta. Niin siellä sitä venytellään ja otetaan kuvia minä ja nähtävyys tai kaveri ja nähtävyys ja kuljetaan missä sattuu, yleensä kielletyillä alueilla. Ai että riepoo. Ja sitten vielä mielestäni oli aika outoa, että eräskin rouva oli showsta erillisen maksun maksanut, niin liki puolet ajasta, meni otettujen kuvien selaamiseen, eikä esityksen seuraamiseen. Häiritsi melkein minuakin kun piti aina välillä tarkistaa mitäs se naapuri oikein touhuaa. Argh, murrr, krääk!

Sitten minulla piti olla treffit paikallisen kollegan evp kanssa. Hänelle tuli kuitenkin suunnitelmiin muutos ja niipäs tapaammekin vasta huomenna aamulla aamukahvilla kello kymmenen aikaan. Olkaa huoleti, en aio juoda kahvia, mutta Facebookin ja muiden tietolähteiden kautta olen saanut selville, että paljon muutakin on kyseisessä kahvilassa tarjolla, niin pieneen kuin isoon nälkään. Loppupäivän ohjelmasta ei sitten ole muuta tietoa vielä. Paitsi, että varmaan käyn järven rannalla katsomassa mustia joutsenia ja joko museossa heiluvilla penkeillä tai sitten Agrodomessa ajelulla. En ehkä osallistu shown seuraamiseen, mutta kun paikallisbussien hinnat ovat kohdallaan, niin saatan käydä istuskelemassa sen tunteroisen, mitä bussimatka sinne ja takaisin kaikkine mutkine kestää ja ehkä katsomassa kauppaa, mitäs siellä myydän kesällä (villatuotteita olettaenkin).

Ja kun tuli nuo bussilippujen hinnat puheeksi, niin miten on koti-Suomessa: onko bussilippu halvempi kuin jäätelötikku, sellainen Magnumin tapainen? Täällä jätski on kalliimpaa kuin bussiliput. Siis mielestäni aika kallista, mutta toisaalta hintataso on molemmissa lopulta kohdallaan. Ja tähän mennessä kokeilemani jäätelöt ovat olleet todella makeita, siis ei sokerisia, mutta maukkaita kai on oikeampi sana. Täytyy testata lisää, vaikka jätski-imisiä en varsinaisesti olekaan. Kaupassa käynnin yhteydessä katselin jo vähän valmiiksi mitä jouluruokana söisin. Siis mitä sellaista ostan, joka olisi helppo ihan itse valmistaa, ettei tarttis kaikkea käydä ulkona syömässä. Tai voihan se olla että ulkona syön jokatapauksessa, siis terassilla, katsotaan ensi viikon jälkeen.

Ja sitten vielä viimeiset huomiot tälle päivälle, eli jos oli rusketusraidat eilen ja ennenkin kasvoissa (aurinkolaseista), ranteessa (kello) tai kaulassa (mekko), niin nyt sitten on myös nilkoissa ja polven alapuolella... Ei kipeitä enää, mutta selkeästi aurinkoa on saatu, vaikkei siitä niin olisi välittänytkään. Auringosta tuli mieleeni, että aamulla olisi ollut mun ihannelomasää: n. 22 astetta lämmintä, leuto merituuli ja täysin pilvessä. Ja miksi tämä sitten muuttui tänne sisämaan iltapäivään: +25, sininen taivas ja lämmin pohjoistuuli, että sellaista. Ja kun vielä muistaisin varjoon istumaan laittaessa, että aurinko kiertää idästä länteen POHJOISEN kautta.

Terveisiä vaan sinne pohjoiselle pallonpuoliskolle, jossa oli taas joku myrsky haitannut suomalaisten elämää paikotellen...

.
Ja loppuun huumoria, katsokaapas tarkkaan allaolevaa kuvaa. Laatu ei ole paras, mutta kun vauhdissa en parempaa saanut!