Heti alkumatkasta bussifirma ilahdutti matkustajia, eikös ookin hauskan näköistä? Ja eka pysähdyksellä Hamiltonissa paikallisliikenteessä toivotettiin joulua. Matkustajiakin oli bussissa tosi paljon, ei pelkkiä turisteja vaan paikallisia joululahjapakettien kera. Selvästi lähestyvä ajankohta on tuonut paineita kaikille. Mulla vaan ei ole. Kiitän kuitenkin jo tässä kaikkia, jotka ovat joulutervehdyksen tänne laittaneet, ja niitä joiden tervehdys odottaa kotiinpaluuta.
Matkan varrella pysähdyttiin sellaisessa ihmeellisen vilkkaan tuntuisessapikku kaupungissa noin tunti ennen Taupoa. Kun lähdimme liikenteeseen selvisi syykin, siis miksi kaupunki oli niin eläväisen tuntuinen. Muutaman kilsan päässä oli (kuljettajan antaman raportin mukaan) yksi Uuden-Seelannin suurimmista työnantajista, paperitehdas jossa kolmessa vuorossa työskentelee yhteensä 5000 työntekijää. Siellä niitä piippuja vilahti metsän siimeksessä, eli jotain siellä ihan selvästi tehtiin, ja sillä oli varmasti vaikutusta kaupunkikuvaan!
Ja: Siksi siellä kaupungissa oli se metsuripatsas ja siksi seuraavan noin kolmen vartin ajan ajettiin läpi sankkojen metsiköiden. Meikäläisistä metsät erottuivat siinä, että olivat huomattavan tiheään istutettuja ja vaikka minkälaisissa rinteissä kavoi selvästi hakkuuta odottavia puita. Oli siellä se yksi peltoaukeakin, jossa kai kasvatettiin taimia, ne ainakin oli mielestäni järkyttävän tiheään istutettuja, siis vielä tiheämpiä kuin ne metsät. Sekin tuli selville, että yhtä kaunista jälkeä avohakkuut tuoettavat täällä. Ja juuri kun pääsin ihmettelemästä että miksi tienvartta seurasi junarata ja risteyksessä oli (hah hah) : 'varo junaa' – liikennemerkki, niin eikös tullut puulastia kuljettava juna vastaan. Kaikella on tarkoituksensa.
Tauposta kun matka jatkui tänne itärannikolle, niin kiivettiin kaikelaisten mäkien päälle, siinä oli bussi koetuksella, mutta hyvin jaksoi vetää. Jossain kohtaa oltiin ihan pilvessä, eli sen verran korkealla, että tuntui kostealta eikä juuri nähnyt minnekään. Alas tultuamme sitten olikin aika tasainen rantakaistale kunnes täällä Napierissa käsittääkseni tuo vanhin osa kaupunkia, on korkeahkon nyppylän päällä, kauppapaikat ja rantabulvardi ravintoloineen sitten sen eteläpuolella merenpinnan talolla. Minä olen majoittuneena täällä aika keskeisesti, mutta kuitenkin pari sataa metriä vilkkaimmista kauppakaduista syrjässä. Mikä on oikein hyvä, ei tarvitse kuunnella koko iltaa (yötä) ihmisten ilonpitoa. Toivottavasti siis. Ryhdyn tästä sitten tutustelemaan kaupunkiin, suuret supermarketit ovat tuossa vieressä, joten siltä osin huolto pelaa, ja kun talon puolesta on tarjolla teetä ja sympatiaa, niin eiköhän tässä joululle asettuminen ole hyvällä alulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti