Kaupunkipolulla, lentopalloilemassa ja yllätys

Lauanataina päiväseltään kävin kaupunkipolulla eli paikallisen kansalaisopiston järjestämällä kaupunkikävelyllä, jossa tutustuttiin Järvenpäähän.  Olenhan minä täällä ennenkin käynyt ja moni paikka oli tuttu, mutta tuli kävelyllä eteen paljon uuttakin, ja olin sellaisissa kaupunginosissa missä en ole ennen ollut. Oikein opettavainen retki, vaikka odotukset sisällöllisesti olikin korkeammat. Kivaa oli hyvä seura ja auringopaiste, joka meitä pariakymmentä kävelijää helli.

Betonibrutalismin pohdaslinajinen edustaja eli Järvenpään kirkko ruskan koristamana.

Elävän veden kappelissa oli kivat tuolit, ja niissä erittäin näppärät virsikirjan kannattimet.

Kävelykatu Jannella on siniset joutsenet ja pianon koskettimet.  Löytyy sieltä sinisen torin lisäksi vihreä ja punainen tori. Sibbe on kertomuksen mukaan nähnyt sävellykset väreissä ja sen vuoksi nämä värit toreilla muistuttavat tai oikeastaan kertovat meille siitä.

Cooperin hyvila, käsintekijöiden kotipaikka kaupungilla,on tosi mukava paikka vierailuun.

Kuvanottopäivänä eli eilen on kulunut päivälleen 50 vuotta siitä, kun veistos paljastettiin, paikalla oli mm silloinen tasavallan presidentti UKK puolisonsa kanssa.  Oli muuten oppaan mukaan ainoa kerta kun Kekkonen oli Järvenpäässä vierailulla tai muussa virallisessa tapahtumassa.

Ko retken jälkeen alkoi viikonlopun vedätys.  Nimittäin sisareni on osallistumassa 2. kansalliseen liikuntafoorumiin ja tuli aamulla tänne.  Sen minä tiesin, vaan ei kaikki sukulaiset! Niinpäs enoa ja tätiä vähän vedätettiin, sovittiin serkkutytön kanssa, että mennään tyttöporukalla katsoon lentiskauden avausta ja sen jälkeen sitten katsomaan miten naamat venähtää iltateellä.

Korso voitti kolme nolla vieraansa Joensuusta, katsomossa aikas paljon väkeä ja nuoria poikasia pelikentällä: alle neljäsosa pelaajista oli muulloin kun 90-luvulla syntyneitä. Olisiko nyt sukupolvenvaihdos menossa useimmissa joukkueissa, siltä vaikuttaa. Reippaita nuoria miehiä ja osaavia, heistä tulee ajan myötä vielä aika kovia! Ottelun jälkeen matka jatkui sukulaisiin.

Ja ehdottomasti tädin ilme oli näkemisen arvoinen kun sisareni seisoi oven takana. Minua tiedettiin odottaa, mutta että muitakin sukulaisia.  Kivoja periaatteessa tälläiset ilmoittamatta liikkumiset, mutta saa kuuleman jatkossa ilmoittaa että tulee!  Ilta sujui seurustellessa ja kesken Mamma Mian katselun sukulaisissa sitten siirryttiin yöpuulle, unikin tuli ainakin melkein heti.