Elokuun alkua

Taas on matkailtu ja vähän harrastettu.

Lettu ja teetä Hiljaisen kansan kanssa.

Viimeinen viikonloppu ennen koulun alkua vierähti Kainuussa. Menomatkalla kävin paikallisessa nähtävyydessä eli katsomassa Hiljaista Kansaa Suomussalmelta noin 30 km pohjoiseen. Hiljaisiahan me ollaan, sen on Reijo Kela oivaltanut ja hienosti kuvittanut. Tämän kesän kansan pukimista löytyi oma vanha mekkoni, vuonna 1980 ylioppilasjuhlintaa varten hankittu. Nyt mekko palveli kansan äänenä maitolaiturin vieressä. Kaikilla on mahdollisuus tehdä lahjoituksia kansan pukemiseksi, minä olen päättänyt, että tästä lähtien aina kun sopivaa yläosaa löytyy kannan ne Hanslakareille kansan pukimiksi. Idean saa lainata muutkin, mutta ei oo pakko.

Retonki vm 1980on tuo violetti.

 Kun kulttuuria oli harrastettu ja herkullinen lettu syöty niittykahvilassa, matka jatkui Kainuun sotilaskotisisarten kesäpäiville. Siellä ohjelmassa oli lähinnä rentoa yhdessä oloa kolmikymmenpäisessä sisarjoukossa, hyvä ruoka ja loistavat kesäkelit kruunasivat sisartapaamistamme. Lopuksi sielläkin saimme nauttia kulttuuria paikallisen harrastajateatteriryhmän Retikan kesänäytelmän katsomossa.

Edustava rivi sotilaskotisiskoja katsomossa

 Retikan porukasta on todettava, että ainakin minun mielestä on huima suoritus saada noin tuhat katsojaa yhtenä iltapäivänä maaseutupaikkakunnalle katsomaa paikallisen kirjoittajan tekemää näytelmää. Katsojia oli kauempaakin, jopa Kittilästä harrastajateatterilaisia hekin, ja omassa joukossamme lappeenrantalainen. Näytelmää esitetään kymmenkunta kertaa kesässä eikä tämä ollut ensimmäinen kesä kun katsojat sankoin joukoin olivat paikalla. Ja jatkoa mitä suuremmalla todennäköisyydellä on tulossa. Samoin kun sisarpäivillemme.

Lavasteet olivat  esitetyn kappaleen hengen ja ajan mukaiset.

Tässä sitten jännityksellä odotetaan koulun alkua ylihuomenna ja siirtymistä uusiin tehtäviin. Katsotaan saanko missä vaiheessa ensi kommentit myös teidän kuultavaksenne.

En ole hiljainen vaikka hiljaisten kanssa samalla niityllä.