Sisarviikonloppu Kuhmossa

Kesällä voi kokoontua harrastusten tiimoilta vaikkapa sotilaskotitoiminnan puitteissa, kuten heinäkuun viikoloppuna Kumoon.  Rajasotilaskotisisaria Kuhmosta, Kuusamosta ja Suomussalmelta kokoontui kulttuuripitoisen viikonlopun viettoon, josta ohessa muutama kuva.

Sisaret ryhmitteyneenä paikallisehden kuvausta varten Jyrkänkoskella.

Yksi koteistamme oli talvisodan rintamalinja Jyrkänkoskella, josta saimme elävän ja innostuneen kuvauksen oppaltamme Matti Haloselta. Kansantajuisempaa eistystä vaikeasta aiheesta saa etsiä! Kiitos.

Talvisodan tapahtumat kartalla, opastaulu Jyrkänkoskelta.

Oppaamme Matti vanhalla tielinjalla, jossa mallina millaisia esteitä vihulaiselle matkan hidastamiseksi laitettiin.

Lisää hidasteita vihollista vastaan, ja tältä kohdalta ei neuvostojoukot pitemmälle päässetkään.

Jos oikein ymmärsin sotasaaliiksi jäänyt venäläisten soppatykki, vai olikos se omien leipomo?

Lauantai-iltana käytiin kamarimuusiikkikonsertissa, joka oli tosi herkkua, suosittelen kaikille kerran elämässä, vähintään. Juu ja suosittelen myös että käykää jonkun ystävänne puutarhassa ihastelemassa kukkia ja tunnelmaa, sitä meille tarjottiin sunnutaina ennen virallista ohjelmaa, kiitos tästä epävirallisesta ohjelmanmuutoksesta!

Sankariristillä

Lentiirassa Kirveskansan kirkon muistomerkillä saaraamassa ent rajapastori Löytty.

Päivemmällä sitten käytiin laskemassa kukkavihko kaatuneiden patsaalle Kuhmon kirkonkylällä ja sieltä siirryttiin Lentiiraan kirveskansan kirkon muistomerkille jumalanpalvelukseen. Siinäkin mielenkiitoinen kohde ja osa suomalaista kirkkohistoriaa sekä rajaseutuelämää. Jumalanpalvelus taivasalla muistomerkillä 200v sitten rakennetun kirkon raunioilla.  Virret veisattiin vanhan virsikirjan mukaan ilman säestystä, tuttuja mutta vanhoilla sanoilla, joka olikin välillä aika haastavaa. Itseeni teki ehdottomasti suurimman vaikutuksen entisen rajapapin saarana, joka tuli ilman papereita päivän aiheesta ja oli mielestäni täynnä viisaita sanoja ja elämänkokemusta.

Kahvi maistui runsaslukuiselle kirkkoväelle, jossa mukana oli myös kumolaisia motoristeja, jotka viettivä Lentiirassa mororistien kirkkopyhää.

Jumalanpalveluksen jälkeen Kuhmon rajasisaret olivat mukana jakamassa kirkkokahveja ja sen jäkeen oli vielä jälkijuhlat, eli käytiin vanhalla hautausmaalla.  Haustausmaalle on perimätiedon mukaan haudattu suurin niistä, jotka kuolivat nälkään Lentiiran seudulla 1600-luvun lopun nälkävuosina. Kuolleita oli liki kolmannes alueen asukkaista, se kertoo, ettei aina ole ollut helppoa näillä seuduilla. Ja hyväksi opiksi oli myös lyhyt historiikki, jossa kerrottiin hieman siitä millaista elämä oli noin 200 v sitten ja vähän myöhemminkin.  Hymähdyksiä  sai kertomus osakseen, mutta oli kuvausta tosi elämästä ja välillä rankkaakin kuultavaa.



Nälkään kuolleiden mustomerkki, jossa osuva raamatun teksti.


Ja kotimatkalla sitten kohtasin kesän vaikio ystävät tiellä.  Minä en vaan ymmärrä miksi ne aina kulkevat sitä keskiviivaa pitkin. Ovatko hyvin koulutettuja ja seuraavat annettuja merkkejä vai mitä? Onneksi tällä kertaa väisteltiin toinen toisiamme...